Valmistujaisviikonlopun mietteitä ja tunteita
Ennen kaikkea suuresti onnea kaikille vastavalmistuneille ja kouluvuotensa juuri päättäneille! Ainakin säät ovat suosineet teitä, toivottavasti päivänne oli Koronasta huolimatta hyvä. Itse valmistuin vuoden 2013 keväällä, ollessani 21 vuotias (valmistuin myöhemmin, vaihdettuani lukiosta kesken kaiken ammattikouluun). Päivä oli tuolloin mukava ja aurinkoinen: Ensin me juhlittiin sukulaisten kera ja muistan saaneni lahjaksi Vilma -nimisen pyörän. Illalla mentiin sitten kavereiden kaa Jyväskylän yöhön. Elämä oli edessä ja kaikki oli mahdollista (ja toki se on edelleen).
Tämäkin viikonloppu meni ihan leppoisissa merkeissä,tavallaan. Olen saanut ulkoilla paljon,ja tutustua uusiin hienoihin tuttavuuksiin. Perjantaina piknikeväät ja kesän jäätelöt maistui hyvin, ja viihdyimme leikkipuistossa seurueemme pienimmän iloksi pitkään. Lauantaina kävelin lapinlahteen lähteen kallioilla, jossa oli yksi valmistujaisporukka grillaamassa. Ja muutenkin porukkaa niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua. Tänään kaivoin jopa rullaluistimet kaapista esiin! Josko sitä viimeisen lomapäivä kunniaksi uskaltautuisi taas pienen tauon jälkeen rullien päälle luistelemaan. Huomenna sitten jo aikainen herätys (mihin tämä kevät oikein sujahti näin nopeasti?), koska kesätyöt alkaa. Jännittää hieman, enkä ole mikään kovin aamuihminen (tai ainakaan vielä 5.00), mutta siltikin kivaa päästä jo töihin!
Viikonloppuna(kaan) tunteiden vaihteluilta ei toden totta vältytty ja kaikkea tuli koettua niin maan kuin taivaankin välillä! En tiedä johtuuko naiseudestani, erityisherkkyydestäni vai mistä, mutta tällaista tää mun elämä näköjään on, yhtä tunteiden vuoristorataa jatkuvasti (eikä voi edes syyttää ”sitä aikaa kuusta”)..
Viikonlopun aikana olen tuntenut monenlaisia tunteita… Tunsin mm. iloa ja innostusta, lämpöä sekä mukavia hetkiä. Tunsin myös surua, ikävää, ärtymystä,jännitystä ja häpeää. Välillä olo oli neutraali, välillä väsytti ja toisinaan taas ei.
Olen iloinnut itseni ylittämisestä, levosta ja kiireettömästä tunnelmasta. Viikonloppu oli aika leppoisa. Vaikka toisinaan mua häiritsi pitkin viikonloppua mm. oma osaamattomuus ihmissuhteissa. Miksi jännitän niin paljon uusia tilanteita (liiallinen jännitys vain pilaa suoritusta), vaikka haluaisin ottaa vain rennosti? Miksi stressaan? Otanko muita tarpeeksi huomioon, ajattelenko tarpeeksi muita? Ja olenko taas joissain tilanteissa aivan liian kiltti ja sallin muilta liikaa? Miksi miellytän niin helposti? Miksi olen toisinaan ajattelematon ja päästän sammakoita suustani? Miksi toimin joskus hetken mielijohteesta sen kummempia miettimättä? Miksi en osaa, miksi olen ihmissuhteissa tosiaan niin tumpelo? Tasapainottelu asioiden välillä on toisinaan vaikeaa. Ehkä pitää vain antaa itselleen aikaa opetella, hyväksyä se, että toisinaan me kaikki saatetaan epäonnistua. Mutta kaikesta voi onneksi oppia ja päästä yli. Ja onneksi niitä onnistumisiakin varmasti tulee, kun jaksaa vain harjoitella sinnikkäästi! Ja on tullutkin jo paljon!
Nyt voisin lähteä juomaan aamukahvia pervekkeelle ja pian jo rullailemaan!
