Viime aikojen ajatuksia

Kävelin ripeästi metroon, mutta se kerkee juuri vilahtaa raiteitaan pitkin niin, etten kerkeä. Näen vain sen vilahtavan ohi, mutta olen aivan liian kaukana metroasemalta. Seuraava lähtee vasta kymmenen minuutin päästä, onhan sunnuntai. Mutta ei se mitään. En yleensä jaksa katsoa aikatauluja etukäteen. Ja vihdoin se seuraavakin tulee, yllättävän nopeasti. Joskus matka tuntuu ikuisuudelta, nyt se menee leppoisasti podcastia kuunnellen.

Kun pääsen keskustaan, menen kahvilaan, Roberts Coffeehen ja ostan itselleni Chai Lattea. Löydän vapaan pöydän ikkunan vierestä ja istahdan nojatuoliin rentoutuen. Ihanaa! Kaivan kirjan ja lasit (ei, en oo yhtään vanha!) esiin ja luen, luen juuri niin pitkään kuin jaksan. Tykkään, mä siis rakastan käydä yksin kahviloissa. Saan siitä voimaa! Ja leffoissa. Tai shoppailemassa!! Missä vaan.

Jossain vaiheessa pidän lukemisesta taukoa ja mietin, elämääni ja viime aikoja. Jotenkin on ollut vaikea kirjoittaa tänne ja keksiä mistä kirjoittaa.Mitä pidempään on ollut kirjoittamatta, sitä vaikeampaa on aloittaa uudelleen. 

Vaikka kirjoittaminen on ollut itselle aina hyvää terapiaa. Kirjoittaen saan sanani helpommin sanotuksi ja vielä ymmärrettävästi. Puhuen taas on niin paljon vaikeampaa tulla ymmärretyksi, meen silloin niin helposti lukkoon. Kuten mun niin iki ihana terapeuttinikin on useasti sanonut! Sinne (terapiaan) oon usein kirjoittanut etukäteen ja lähettänyt sähköpostia terapeutille. Sitten ollaan sen sähköpostin perusteella juteltu terapiassa. On ollut kyllä toimiva tapa!

Niin, ja kohta se terapia jo loppuu, toukokuun alussa. Siis apua! Oon viime aikoina pohtinut, että mitenhän sitä pärjää ilman rautaisen ammattilaisen tukea, mutta onhan sitä tähänkin asti pärjätty. Ja nyt mulla on paljon enemmän eväitä, aina kolmen vuoden edestä! Eiköhän niillä pärjää. Nopeesti on kyllä mennyt tämä kolme vuotta, aikamoista miten nopeesti se aika voi oikein rientää. Ja mielelläni suosittelen terapiaa ihan kaikille, jos yhtään siltä tuntuu. Se tekee hyvää ihan kaikille, vaikka tuntisi omat murheensa kuinka pieniksi tahansa. Kaikkien murheet on yhtä tärkeitä! ❤️ Mä oon terapian suuri puolesta puhuja ja haluan tehdä siitä normaalin asian, asian, jota ei tarvii koskaan hävetä. Tiedän erään pomon kysyneen, että miksi käyt terapiassa. Siis mitä?  Sen tarkoitushan on parantaa työkykyä, ei heikentää sitä! Miten joku voi nähdä sen esteenä tai miettiä, onko tuleva työntekijä nyt varmasti järjissään (anteeksi kärjistys, eikä kyseinen pomo varmasti niin ajatellut). Mutta kyllä terapia on varmasti kaikkien työntekijöiden ja muidenkin hyväksi, ja siihen tulisi kannustaa! Se parantaa varmasti kaikkien elämänlaatua, ei päinvastoin. Ja ymmärrän myös sen, että terapiaan voi olla vaikeaa mennä, eikä välttämättä uskalla. ❤️  Mutta onneksi on monenlaista apua, esimerkiksi apua voi hakea nimettömästi, netistä. Jos on valmis tai haluaa.

Viime aikoina oon myös vissiin sairastanut uuden koronan. Juuri lomani kynnyksellä, taas. Hieman ärsytti, mutta ois pitänyt vaan ottaa sairaslomaksi se, niin ois saanut siirrettyä lomaa… Onneksi ei ollut kuitenkaan paha korona ja päästiin me poikaystävän kanssa viikonloppuna Porvooseen. Siellä oli hauskaa, joskin hyvin tuulista. Kierrettiin kaunista vanhaa kaupunkia, käytiin siellä ihanassa ja tunnelmallisessa pienessä kahvilassa ja syömässä Gabriel 1763-ravintolassa, jossa me käytiin myös viimeeksi ja todettiin hyväksi paikaksi. Ja käytiinpä myös Runebergin alkuperäisessä kodissa, josta on museo tehty. Ja ostettiin maukasta erikoiskahvia, jo sen tuoksu oli niin houkuttelevan hyvä! Ja maku mitä parhain. Kauppa oli skafferi, sieltä löytää varmasti monelle mieleistä kahvia, teetä tai miksei vaikka karkkia!

Ja kyllä mä ulkoilin lomalla myös. Ja luin paljon kirjaa. Ihanaa kun parvekkeella alkaa jo tarjeta olemaan, ainakin lämpöisillä ilmoilla. 🙂 Kirjat on tullut jo mun uniin, niin vahvasti niitä näköjään elän mukana! 😁 Eräässä unessa olin yhden seitsemän sisarta -sarjan päähenkilö, eli yksi kyseisistä sisaruksista, Tähti nimeltään. Unessa oli myös Tähden yksi läheisimmistä sisaruksista, CeeCee, jonka kanssa meillä oli kränää. Että semmoista.

Lomalla nukuin toisinaan hieman levottomasti, tai siltä se ainakin tuntui. Nyt on kuitenkin ihan levännyt olo, kun palasin töihin, joten ehkä mä sain sitten loman aikana ihan tarpeeksi levättyä! Tai töistä lähtiessä olin poikki, mutta ainakin töissä jaksoin hyvin. Nyt meen levähtämään teekuppposem ääreen ja luen ehkäpä taas kirjaa hetken, ennen kuin poikaystävä tulee kotiin! 

Heissuli vei ja hauskaa viikon alkua kaikille!