Vuosi sitten, nyt ja tulevaisuudessa
Muistelen viime kevättä suurella lämmöllä ja ehkä vähän haikeudellakin, vaikka en vaihtaisi tämän hetken yhdessä asumista enää mihinkään. Elimme tuolloin etäsuhteessa ja vietin pitkään aikaani Lohjalla etäopiskelemassa lähihoitajan opintojani. Etäopislelut olivat juuri alkaneet ja minä olin saanut musertavaa (lue rakentavaa kritiikkiä) kirjoittamisen ammattilaiselta. Ajatuksissani olin kirjoittanut aivan täydellistä tekstiä, mutta nyt näen jo kehittyneeni tuosta vuoden takaisesta edes hieman. Ja vuoden päästä olen kehittynyt varmasti taas huomattavasti lisää, sillä olen aikeissa käydä enemmän kirjoittamiseen liittyviä kursseja -itse kirjoittamista enää koskaan unohtamatta.
Tuolloin vuosi sitten ajattelin palautteen saatuani, että ei minusta ole ikinä kirjoittamaan kirjaa. Luovutan, en mä osaa! Hetken asiaa pohdittuani ja märehdittyäni aloin kuitenkin kirjoittamaan tätä blogia, herättäen sen pitkän tauon jälkeen taas henkiin. Onneksi, sen avulla voin harjoitella ihan rauhassa. Ja kaiken lisäksi mä olen myös jäänyt muiden blogeihin koukkuun, valtavan kehittävää sekin! Kirjoittamalla pitkään huonosti, voi kehittyä ajan saatossa hyväksi. Ja lukemalla, ajattelin ottaa tavoitteeksi lukea joka ilta kirjaa. Edes vähän aikaa.
Vuosi sitten alkoi myös tämä viheliäinen korona, joka mullisti meidän maailmamme aika tavalla. Korona on vauhdittanut myös intoani kirjoittaa tätä blogia, kun ei ole ollut oikein muutakaan. Paitsi tietysti ihana poikaystävä, jonka avulla olen pärjännyt korona-ajasta näin hyvin. Molemmat -sekä blogi, että korona, ovat herättäneet esiin monenlaisia tunteita matkan varrella, mutta yllättävän hyvin olen kaikesta huolimatta pärjännyt. Kiitos poikaystävän, blogin, liikunnan ja monen muun asian. Moniin muihin korona on voinut vaikuttaa paljon enemmän kuin minuun. Minulla asiat ovat kutakuinkin melko hyvin ja viihdyn introverttinä edelleen hyvin kotona ja etäkoulussa. Toki olisi kiva tehdä kaikkea kivaa ja käydä välillä kahviloissa kirjoittamassa ja paljon muuta, tulevia synttäreitäkin kun olisi niiin kiva viettää jollain tapaa jossain! Mutta tilanne nyt on mikä on ja sen mukaan mennään. Ehkä kesällä tilanne on jo toivottavasti toinen ja ehkä saisimme jo silloin liikkua ulkona vapaasti ja paikat olisivat auki?
Ja haaveilen edelleen Lapin matkasta. Ehkä sitten töihin päästyäni saan matkaan säästettyä paremmin kuin opiskellessani. Jotta voisi tehdä ja nähdä Lappia, sen kummemmin budjettia miettimättä. Ehkä reissu ensi talvena toteutuu, vuoden päästä kenties?
Tällä viikolla aloitin viimeisen työharjoitteluni päiväkodissa, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Sen jälkeen valmistun ja se todellakin jännittää! Mutta kiva päästä töihin ja odotan myös sitä innolla, vaikka haikeaa jättää koulumaailma taakseen. Mihin tämä aika oikein rientää?
Tulevaisuudessa toivon koronan menevän pian ohi. Toivon saavani enemmän kunnianhimoa. Meinaan ainakin tehdä paljon töitä kehittyäkseni kirjoittajana. Meinaan harrastaa valokuvausta, siis olla itse kameran edessä kuvattavana. Haluan kehittyä ihmisenä paremmaksi, haluan kehittyä itsevarmemmaksi ja rentoutua. Haluan olla parempi ihminen itselle ja muille. Haluan tehdä jotain luovaa. Mutta mitä, ehkä aika sen näyttää!
Kuvaajan instagram: ninasalokangasvisuals