Wilhelmiinan päivänä

Näin Wilhelmiinan päivänä on tärkeää muistuttaa itselleen siitä, että olen tärkeä. Ja muistakaa, että tekin olette! Muistuttakaa siitä itseänne sekä muita! Meidän pitäisi ehdottomasti kehua enemmän aivan kaikkia, niin itseämme kuin toisiamme. Tämän toiveeni voisimme nyt toteuttaa, eikö vain! On tärkeää olla itselleen myös armollinen, sallia itselleen huonoja päiviä ja epäonnistumisia. Minulle erityisherkälle on tärkeää oppia, etten ala moittimaan itseäni tai murehtimaan ihan liikaa. Mutta nyt, nyt voisimme mennä itse asiaan: Kehumiseen!

Mä voin vaikka aloittaa: Mä olen rauhallisen, ja sen avulla pystyn huomaamaan sekä havaitsemaan paljon ihmisten sanattomasta viestinnästä. Ohjaajani sanoi arviointikeskustelussa, että se rauhallisuus teki musta helposti lähestyttävän lapsille. Osaan olla myös kärsivällinen, en hermostu esimerkiksi lapsille helposti. Myös ujous voi olla vahvuus.Olen tunteellinen, intuitiivinen, periaatteellinen, helposti inspiroituva ja luova (tykkään valokuvata ja kirjoittaa). Mulla on puhdas olemus, olen täysin oma itseni. Juuri sellainen kuin olen. Olen luonnollinen ja syvällinen. Kiinnyn helposti toisiin. Olen ihan söpö. Olen sinnikäs, enkä luovuta kovinkaan helposti. En ole sellainen, joka juoruilisi turhaan muista ja mielestäni se on ehdottomasti hyve. Olen kiltti. Herkkyys on ehdottomasti vahvuus.

Siinä oli ainakin tähän hätään jotain, onpas vaikeaa kehua itseään! Kaikesta huolimatta, olen hyvä juuri näin. Säkin olet hyvä juuri noin! Olet hyvä ja kaunis. Olet täydellinen. Nyt siirryn kehumaan läheisiäni ihan henkilökohtaisesti!

Ja nyt on sun vuoro, missä sä olet hyvä?

Tämän lyhyen postauksen voimin, toivotan kaikille oikein mukavaa päivää!