1. viikon painonpudotus

Päivitin jo Instagramin puolelle (@herkkupepunpaivakirja) painokuulumiset ja pääsinkin kirjoittelemaan niistä enemmän tänne jo nyt, kun vauva sattui nukahtamaan päikkäreille. Hän on siis nyt 2,5 viikkoa vanha, joten rytmittömyys kuvaa varsin hyvin elämäämme eikä päiväunilla (eikä kyllä yöunillakaan) ole tiettyä ajankohtaa eikä niiden kestoa voi etukäteen ennustaa lainkaan. Välillä päivisin nukkuminen onnistuu melkeinpä vaan sylissä, mutta nyt beibi pötköttelee omassa sängyssään ja toivotaan, että ainakin sen aikaa, että saan tämän kirjoitettua.

Viikko kulunut siitä, kun julkaisin aloituskuvat, -painon ja -mitat. Jos et ole vielä nähnyt niitä, löydät ne täältä. Painoa putosi ensimmäisellä viikolla 1,1 kg ja olen siihen tyytyväinen. En ole aiemmin oikein miettinyt vielä konkreettisia tavoitteita tälle matkalle, mutta tuossa aamupäiväimettelyjen lomassa pohdin, että tärkeintä on, että suunta on painossa alaspäin ja olo paranee. Kaikki miinusmerkkiset kilolukemat ovat siis onnistumisia, oli määrä sitten kilon, puoli kiloa tai sata grammaa per viikko. Ja täytyy varmasti hyväksyä myös se fakta, ettei paino välttämättä putoa kaiken aikaa, joten nollatuloskin on ihan ok, kunhan ei lähdetä kovasti plussan puolelle karkaamaan.

No, mitä olen painonpudotuksen eteen tässä viikon aikana tehnyt? Täytyy myöntää, että en ihan hirveitä. No, olen minä aloittanut vaunulenkit ja syönyt ihan tavallista ruokaa salaatteine, hedelmine ja marjoineen. Mutta sen lisäksi olen syönyt todella monta pullaa, todella monta palaa suklaata, yhden pitsan ja pussillisen karkkia. Tämä herkuttelu on nyt mennyt ihan vauvavieraiden ja ”lomafiiliksen” piikkiin ja haluan todellakin irrottautua siitä. Sunnuntaina olin pitkästä aikaa jopa kokonaisen päivän ilman herkkuja ja sokeririippuvainen kehoni antoi siitä kiitokseksi mojovan päänsäryn. Ei tunnu hyvältä tajuta olevansa riippuvainen sokerista.

Tästä hieman sokerilla kuorrutetusta ruokavaliosta huolimatta painoni oli viikon aikana jo kilon pienempikin kuin tämän päivän tulos, mutta maidontuotantoni ei ole ollut viime päivinä yhtä tehokasta kuin esimerkiksi viime viikolla, joten olen nyt syönyt hieman tiheämmin. Herkkujen takia ruokailuvälini nimittäin venyivät eikä nälän tunnetta samalla tavalla tullut. Vauvan ruokailut ovat tällä hetkellä prioriteettilistani kärjessä ja tämä painonpudotus on tuolla listalla paljon alempana, joten maidon ehtymisen uhalla en ruokavaliotani kiristä. Kiristämisen varaa sen sijaan on rutkasti ruuan laadussa, mikä tarkoittaa käytännössä herkkujen vähentämistä ja siitä ei ole varmasti haittaa vauvalle, kunhan tilalle tulee kunnollista ruokaa.

Ulkona paistaa tänään taas aurinko, joten eiköhän me tänäänkin käydä vaunulenkillä. Toivottavasti saadaan myös viimeistä isyyslomaviikkoaan viettävä puolisonikin mukaan. Tästä on hyvä jatkaa!

<3: Herkkupeppu

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Oma elämä Terveys

Vauvantai-illan huumaa

Eilen, lauantai-iltana puoli kuuden aikaan lähdin vauvan kanssa vaunulenkille. Kevyen liikenteen väylillä oli paljon pyöräilijöitä, useimmilla olut- tai lonkerotölkit käsissään. Mietin, että tuollaisia ne oli minunkin lauantai-illan liikunnat ennen. En katsellut heitä kyllä mitenkään haikaillen, sillä enemmän haikaillen olen vuosien ajan katsellut vaunulenkkeilijöitä.

Kävelyvauhtini on vielä hitaampi kuin aiemmin ja kävelysykkeet taas kovemmat. Kunto on siis ilman muuta heikentynyt raskauden aikana, mutta se on täysin luonnollista. 4,5 km lenkin teimme 55 minuutissa. Minä olisin mieluusti tehnyt hieman pidemmänkin lenkin, mutta vauva ei ensimmäisen puolen tunnin jälkeen nukkunut kunnolla vaan sain lenkin lomassa myös hyvää liikkuvuustreeniä kumarrellessani vaunuihin laittamaan pienelle tutin takaisin suuhun. Olin siis pitkästä aikaa laittanut myös sykevyön ja lenkin keskisyke oli 127 ja maksimisyke 147, kulutusta tuli Polar M400 -kelloni mukaan 415 kcal.

Minulla on ollut tämä aktiivisuuskello pian kolmen vuoden ajan ja nyt olen alkanut haaveilla uudesta, sellaisesta joka mittaisi sykkeen ranteesta. Tiedän, etteivät mittaustulokset ole tällöin niin tarkkoja kuin sykevyöllä, mutta tällaiselle kuntoliikkujalle varmasti aivan riittävät. Seuraan mielelläni myös päivän askelia ja aktiivisen ajan määrää. Itseäni kello on motivoinut nimenomaan arkiseen aktiivisuuteen. Olen iskenyt silmäni Polar Igniteen, sillä olen pitänyt tätä nykyistä Polariani luotettavana ja lukenut tuosta Ignitestä melko positiivisia arvioita. Onko jolla kulla se käytössään ja haluaisi jakaa ajatuksiaan kommenttiboksissa? Tai suosittelisitko minulle jotain muuta kelloa ennemmin?

Tänään lenkkipolut kutsuvat jälleen, saadaan seuraksi paras ystäväni, vauvan tuleva kummitäti, kivaa!

<3: Herkkupeppu

Perhe Oma elämä Liikunta Lapset