Hetkiä arjesta

13.9.2014 jaimes

Sunnuntai esikoisen kanssa

Viime viikonloppuna olimme tosiaan esikoisen kanssa kaksin kun mies oli kuopuksen kanssa autonkorjausreissulla.Sunnuntaiaamuna suuntasimme siirtolapuutarhaan syysmarkkinoille.Aamupalaksi vohvelia hillolla ja kermavaahdolla ja kotiinviemisinä pari kiloa juuri puusta poimittuja omppuja.

Tää on ollu kyllä outo syksy.Hyvin tarkenee vieläkin paljain säärin,shortseissa ja mekoissa.Illalla tosin on jo niin viileää,että pitää laittaa enemmän päälle mutta päivisin on vielä melkein kesäisen lämmintä.Aivan huippua.En todellakaan ikävöi pimeyttä,kylmää ja märkää aikaa.Nautin jokaisesta lämpimästä hetkestä minkä vielä tänä vuonna saan.Tähän aikaan vuodesta jokainen lämmin päivä tuntuu harvinaiselta lahjalta.

Pikkumies oli ihanalla tuulella.Musta on nykyään aivan mahtavaa viettää aikaa lasteni kanssa.On tietenkin ollut aiemminkin, mutta nyt se on erilaista kun heistä selvästi kasvaa omia itsejään..molemmilla on aivan oma luonteensa ja huumorinsa.Oli ihana antaa eskarilaiselle aikaa ja kuunnella juttuja kavereista ja ihmettelystä tätä maailmaa kohtaan.Hän on niin tarkkaavainen ja herkkä..Huomaa niin yllättäviä asioita ja osaa kommentoida välillä niin osuvasti. Kävelimme rauhassa puutarhapalstojen läpi ja ihmettelimme upeita kukkia.Valitettavasti äitinä täytyi kyllä lukuisiin ”mikä tää on?” kysymyksiin vastata, etten tiedä.Harmikseni kukkatietous ei kuulu vahvuuksiini. Upeita olivat silti vaikkemme nimiä tienneetkään.

Melkein jo kotona. Pakko kertoa kyllä pikkumiehen vaatetuksesta vähän. Poika on vinkunut koko kesän itselleen juoksutrikoita ,koska mullakin on sellaiset.”Mäkin haluan äiti oikeat juoksutrikoot kun sulla on niiiin hienoja”.Lupasin sitten sellaiset hänelle heti kun vain löydämme. Mutta oikeasti, arvatkaa vaan kuinka vaikeaa on löytää 110 cm juoksutrikoot? Hyvin hyvin hankalaa. Lopulta tärppäs H&M:n lastenosastolta ja olihan ne ostettava kun olin mennyt niin lupaamaan. Ostimme myös juoksuhupparin ja nyt onkin sitten ainainen vääntö siinä,miten nuo vaatteet saa pesuun. Ovat niin rakkaat ja tärkeät. Hassu pikkumies..niin tarkka vaatteistaan.

No,asiaan. Iltapäivällä mama soitteli ja puhelun päätteeksi he päättivät lähteä hakemaan meidät ajelulle. Ihana päivä. Mahtavaa viettää aikaa maman&papan kanssa. Pikkumieskin otti kaiken irti harvinaisesta hetkestä ja hölpötteli ummet ja lammet. Nautti rajattomasta huomiosta ainoana lapsena. Aurinko paistoi ja aallot loiskuivat. Kenelläkään meistä ei ollut kiire minnekään.

Multa on pari kertaa kysytty tänä kesänä lempirantaa ja kesän päätteeksi voin todeta,että kyllä lempparibiitsi oli tänä kesänä Eiranranta.Tänne vain liittyy niin monta tämän kesän tähtihetkeä.

Arvatkaa muuten mitä näimme rannalla istuessamme?Näin äkkiä jonkun ruskean otuksen sukeltavan mereen.Hetken hieroin silmiäni ja mietin, että nyt taitaa olla harhalääkitys kohdallaan. Ei kait täällä voi olla saukkoja??

Otus kuitenkin tuli uudelleen esiin odotellessamme ja kyllä me sen oikeasti saukoksi määrittelimme.Aivan uskomatonta!Haltioituneena tuijottelimme mereen ja odottelimme uutta vilahdusta.Kolme nopeaa vilahdusta saimme,sitten saukko katosi.Mä oon tämmönen eläinbongari,aina kyttäämässä taivaalle haukkoja ja kotkia etsimässä ja lenkeillä on tullut törmättyä niin mäyriin,kettuihin kuin supikoiriinkin.Karhuunkin kerran. Saukko oli mulle aivan uus tuttavuus villinä..aivan huippu juttu!

Mama kameran takana.Helppo nakittaa aina mama ottamaan kuvia kun se tietää aina mitä mä tarkoitan ja saan sitten sellaisia kuvia kuin toivon.Niin nytkin 😉

”vieläkö se saukko tulee äiti?”

Eipä tullut joten suuntasimme kesän viimeisille jätskeille. Mahat jäätyneinä valtavista jätskipalloista hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa.

Päädyimme senaatintorille ihmettelemään saippuakuplia.Ihana ilta-aurinko,hymyileviä kasvoja ja riemusta kikattavia lapsia.Mikäs sen parempaa.

Satumaista.Ihan uusi puoli tässäkin paikassa.Saippuakuplat toivat tähän iltaan jotain uutta.

Sellainen sunnuntai siis viime viikolla.Mitähän sitä huomenna keksisi?

Avainsanat: Arki

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli

6.9.2014 jaimes

Kesän viimeinen reissu

Mulla on luonnoksissa hillitön kasa kuvia ja jutun aiheita.Harmi vain,että tätä aikaa tuntuu olevan kovin rajallisesti!Tällä kertaa kuitenkin kerron kesän viimeisestä reissusta(siis kuinka surullisen ja lopullisen kuuloista oikeasti..kesän viimeinen reissu!).Mutta sitä se oli,ei auta vinkua.

Lähdimme harvinaisella kokoonpanolla reissuun pari viikkoa sitten.Suuntasimme kohti Kalajokea äitini,kahden veljeni sekä tätini(ja hyvän ystäväni)kanssa. Mies ja lapset jäivät kotiin,ja isäni joutui epäonnekseen sairaalakeikalle. Suuntasimme setäni 50-vuotisjuhlille. Ensimmäisen yön vietimme vanhalla mökillä, jossa armas äitinikin on viettänyt nuorena monia railakkaita hetkiä. Itse olin kyseisellä mökillä käynyt viimeksi sinä kesänä ,kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa.Aikaa edellisestä vierailusta oli siis kulunut jo jotakuinkin kahdeksan vuotta. Voi että niitä aikoja.Me nuoret ja hölmön rakastuneet,ajelimme kevarilla pitkin Suomea ja nautimme toistemme seurasta..<3Mikään ei mökillä ollut muuttunut.Mökki näytti samalta kuin ennenkin,järvi oli tyyni ja auringonlasku upea.Ympärillä syvä hiljaisuus ja tasainen metsän humina. Niin,ja äänekäs nauraa rätkättävä matkaseurueemme tietenkin myös. Hah,sinne meni mun luontofiilistelyt 😉

Oli oikeasti ihana viettää aikaa lapsuudenperheen kanssa.Sen kyllä huomasi,että isä puuttui,mutta oli meillä aika hauskaa näinkin.Tehtiin ruokaa,saunottiin,uitiin(kuutamouinti ja pilvetön taivas täynnä tähtiä,voiko olla parempaa)..juteltiin.Ja naurettiin!Paljon ja äänekkäästi. Niin terapeuttista,nauraa niin että mahaan sattui.Oli ihana kun kerrankin ehti viettää aikaa pikkuveljien kanssa ja jutella. En mä kyllä tiedä mitä pikkuveljiä ne enää on,aikuisia miehiä.Ja ihania sellaisia.Kyllä mä enimmäkseen oon ihan ylpeä siitä,että olen näiden kahden korston isosisko.Niistä on kasvanut hienoja miehiä.

Meidän perhe on aina ollut tiivis paketti.Jos yhdellä menee huonosti,heijastuu se muihinkin.Mutta vastaavasti jos jollain menee oikein onnellisesti,tuntuu se ilo kertaantuvan tässä perheessä.Joskus läheisyys on hieman ahdistanutkin,ehkä silloin kun perusti omaa perhettä.Etsi omaa polkua,kasvoi äidiksi ja vaimoksi. Nyt olen vain onnellinen tästä lapsuudenperheestä ja siitä ,että olemme näin läheisiä toistemme kanssa. Meillä on ollut vaikeita ja mustiakin aikoja,mutta myös uskomattoman onnellisia ja iloisia hetkiä.Tässä perheessä olen ollut aina rakastettu jäsen.Kotona on saanut iloita ja raivota,Näyttää pahaa mieltä ja huonoa fiilistä,tehdä omia ratkaisuja ja silti on aina tiennyt,että mua rakastetaan ja mut kyllä hyväksytään tällaisena. Ehkä joskus vähän kakistellen,mutta kuitenkin.Olen kelvannut minuna.Omana itsenäni.

Täällä olen saanut kasvaa aikuiseksi,näiden ihmisten keskellä. Vieläkin,aikuisena,tiedän,että kodin ovet ovat aina avoinna.Niin ilon kuin surunkin hetkinä. Paikalla on aina joku kuunteleva korva ja tukeva olkapää,silloin kun minä ja perheeni sitä tarvitsemme. Lapseni saavat nauttia isovanhempien ja setien huomiosta ja rakkaudesta. Me saamme välillä kaivattua kahdenkeskistä aikaa kun lapset ovat nauttimassa mammalassa.Vanhempani saavat nauttia uudenlaisesta ”lapsiarjesta”isovanhempina.Välillä he saavat myös nauraa partaansa meidän perheen toilailuja seuratessaan ja miettiä,että kylläpä lapsenlapset ovatkin suloinen kosto.Ei oo kuulkaa yks eikä kaks kertaa ,kun olen inissyt jotain väsyneenä/kiukkuisena kun lapset ovat taas jotain keksineet ja sitten huomaan että äiti ja isä pidättelevät hymyään ja ilmeestä näkee niin selvästi lauseen”niin teit sinäkin pienenä..” 😉

Aamulla puimme juhlatamineet päälle ja suuntasimme kohti Kalajokea jossa odotti ihanan äänekäs ja rakas suku juhlamielellä.Toki sitä ennen piti räpsiä pari kuvaa laiturilla..

Juhlat olivat rennot ja iloiset.Oli ihanaa nähdä sukulaisia,vaihtaa kuulumisia ja nauraa rätkättää.Jos kalajoella sattui olemaan muitakin,niin voin kyllä vannoa ,että meidän mökistä kuului kyllä kovin naurunrämäkkä.Tää on ihan hullua sukua,aina nauretaan niin että kyyneleet valuu ja mahaan sattuu.Käy kuulkaas melkein vatsalihastreenistä.

Juhlien jälkeen paras hetki on se,kun saa potkaista korkkarit pois jalasta ja ottaa rennosti.Tällä kertaa meitä kutsui meri.Ihana,kirkas ja lämmin meri.