Hetkiä ja retkiä

21.9.2014 saillang

New Home

Tervehdys arvoisat lukijat! Ensinnäkin pahoittelen kovasti ensimmäisen postauksen katoamista. Todennäköisesti tekniikan ihmelapsena olen sen vahingossa poistanut. Onneksi se sisälsi lähinnä lentokenttäkuvia ja jorinaa ikäkriisistäni nuorten vaihtareiden joukossa, joten ette jääneet paljosta paitsi.

Viikko sitten jatkoimme Skotlannista matkaa kohti tulevaa kotikaupunkamme Leedsiä. Ensimmäiset viisi päivää vietimme homestay.comin kautta varatussa majoituksessa, sillä yliopiston asuntolaan oli mahdollista päästä vasta 17. päivä. Kotimajoitus pesi mennen tullen hotellit ja hostellit. Asuimme siis nuoren opiskelijapariskunnan talon yläkerrassa (12€/yö sisältäen aamupalan, kaupunkikierroksen, herkut ja DVD:t.) Heti alkuun emäntä oli leiponut Terhille syntymäpäiväkakun, eikä flunssan ja kenttäkurssin riuduttamia kehojamme haitannut sekään, että tarjolla oli rajaton valikoima DVD:eitä ja lepoa. Oli oikeastaan erittäin järkevä veto, että maltoimme ottaa kenttäkurssin jälkeen niin iisisti muutaman päivän.

Asuntolaan muuton jälkeen meno on siis ollut kaikkea muuta kuin iisiä. Sekä minä että Terhi asumme molemmat yliopiston asuntoloissa, jotka sijaitsevat vain parin minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Kyläily puolin ja toisin on siis varsin helppoa. Oma asuntolani, Montague Burton, sijaitsee vain noin 5 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Asun siis solussa, jossa jaan vessan, suihkun ja keittiön kahden australialaisen pojan, sekä kahden saksalaisen tytön kanssa. Näin muutaman päivän jälkeen tuntuu, että kämppisarvonta on osunut aika kivasti kohdalleen. Kokkaamme yhdessä, hengaamme ja Aussit opettavat meille muille ”englantia”, maustettuna ärsyttävän laiskalla aksentilla.

Viikko on pitänyt sisällään uusiin ihmisiin tutustumisen lisäksi myös tutustumista kampukseen ja yliopiston tapohin. Orientaatiotapaamisia on siis piisannut ja niitä on luvassa lisää. Myös käytännön asioiden hoitamiseen, kuten petivaatteiden hankintaan sekä pankkiasioihin on uponnut kiitettävästi aikaa. (Pankissa ystävällinen virkailija-setä tuntee jo meidät ja päästää meidän kaikkien jonojen ohi. Olemme nimittäin yrittäneet käydä avaamassa brittitiliä jo neljä kertaa, mutta monien sattumusten kautta se ei ole koskaan vielä onnistunut. Huomenna on edessä siis yritys numero viisi.)

Kampus ja sen rakennukset ovat mielestäni varsin upeita ja yliopisto on juuri sellainen kuin olin vanhojen englantilaisten yliopistojen kuvitellutkin olevan. Leedsin yliopistossa on myös kasapäin ”Social Clubeja” eli kerhoja, joihin samoista asioista kiinnostuneet tyypit voivat liittyä. (Esim. Ratsastus ja Tankotanssiklubi, joihin itse ajattelin liittyä. Näiden lisäksi löytyy myös esimerkiksi Harry Potter ja huispaus-kerho, jonka jäsenet pukeutuvat noidiksi, sekä Taiwanilaisten kerho. Jälkimmäiset kerhot taidan jättää suosiolla muille…)

Ensi viikko kuluukin todennäköisesti aika tiiviisti orientoituessa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. -Ilona

Avainsanat: #Leeds #apartment #newhome

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Opiskelu

15.9.2014 saillang

Retkellä Skotlannissa

Olin jo aiemmin kuullut hehkutusta Skotlannista ystävältäni. ”Mee Skotlantiin!” oli ehkä ensimmäisten asioiden joukossa, jonka ystäväni Kivinen minulle sanoi kuullessaan vaihdostani Britteinsaarille. Hehkutuksesta huolimatta en osannut täysin vakuuttua Skotlannin hienoudesta. Päästyämme Arranin maisemiin kelkka kääntyi kuitenkin täysin ja seuraavat kuvat nähtyänne saattavat teidänkin kelkkanne kääntyä.

Erilaiset eläimet Arranilla olivat melko tavallinen näky. Lampaita ja hevosia, mutta myös golfkentillä käyskenteleviä peuroja ja puskissa vaanivia punkkeja (no okei, jälkimmäisenä mainittu ei ehkä niin siisti juttu, mutta punkeilta kannattaa siis Skotlannin puskissa rymytessä muistaa suojautua. Niitä on kuulemma paljon.)

Kaikenlaiseen ulkona tapahtuvaan aktiviteettiin Isle of Arran ja muut Skotlannin saaret (esim. Isle of Sky ja Isle of Man) ovat omiaan. Esimerkiksi patikointi, maastopyöräily ja maastojuoksulajit ovat tässä vuoristoisessa maisemassa parhaimmillaan. Paikasta toiseen liikkuminen saarilla kannattaa hoitaa autolla (tai pyörällä jos on sinnikäs pyöräilijä), sillä julkisia liikennevälineitä niillä ei juurikaan liiku.

Vaikka viikkoomme sisältyi paljon luokassa istumista, mahtui ohjelmaamme myös saaren korkeimmalle vuorelle, Goatfellille kipuaminen. Goatfell (874m) oli määrä huiputtaa sunnuntaina, tehden samalla meteorologisia mittauksia matkan varrelta. Patikointireittimme sisälsi yhteensä noin 12 kilometrin lenkin, josta paikoin nousu oli kiitettävän jyrkkää. Reitti oli varsin selkeästi merkitty, eikä polulta oikeastaan voinut eksyä eli suurempaa suunnistustaitoa ei siellä tarvinnut. Meillä kävi myös älytön munkki sään suhteen. Päivän maksimilämpötila oli 18 asteen tienoilla, aurinko paistoi. Paistoi itseasiassa niin hyvin, että otsani kärähti hieman, vaikka yleensä en kovin herkästi palakaan. Nahka paloi Skotlannissa, siinä vasta vitsi. Myös ohjaajamme kertoivat, että osa heistä oli tehnyt saman retken 25 kertaa, eikä koskaan ole ollut näin upeaa säätä.

Huipulla oli mahtava fiilis ja mahtavat näkymät! Ryhmäkuvan paikka jälleen siis. Oikealla näkyvä ryhmämme vetäjä, Pete onkin muuten mainitsemisen arvoinen heppu. Hän on yksi Readingin yliopiston professoreista ja kuulemma suuri osa BBC:n meteorologeista on ollut hänen oppilaitaan. Oli siis ilo olla näin asiantuntevan miehen opissa. (Vaikkakin olin hänen kanssaan visusti eri mieltä vuoren huipulla näkyvien pilvien tyypistä.)

Huipulla riitti aikaa myös hupsuttelulle….