Jo vajaan kuukauden aikana olen saanut kohdata toinen toistaan mielenkiintoisempia eroavaisuuksia eri kulttuurien välillä. Joitakin vaihtareita tämä välillä selvästi jopa hieman ärsyttää. Jotkut kaipaavat kauheasti oman maansa ruokia, tapoja, ilmastoa tai esimerkiksi vesihanoja. Itseäni uudet tavat, aksentit ja tilanteet kiehtovat, enkä vielä tunnu saavani niistä tarpeekseni. Liekkö syynä monikulttuurinen ja suvaitsevainen taustani, vaiko vaan luonteenpiirre. Lapsena äiti kutsuikin minua usein kyläluudaksi, sillä viihdyin vieraissa paikoissa niin hyvin. Kaipa sitten nyt isompanakin olen jonkin sortin kulttuurikyläluuta. Voisin seuraavaksi analysoida joitakin kohtaamani kulttuureita. Olen eniten ollut täällä tekemisissä englantilaisten, saksalaisten, australialaisten, kanadalaisten, ranskalaisten, sekä espanjalaisten kanssa, joten keskitytään aluksi näihin kansallisuuksiin.

Hengailua Kirkstall Abbeyssä

Englantilainen tapakulttuuri ei loppujen lopuksi ole kovin kaukana suomalaisesta. Ehkäpä englantilaiset ovat suomalaisia kohteliaampia ja esimerkiksi kenttäkurssilla tuli huomattua että englantilaisten nuorten esiintymistaidot ovat hurjasti suomalaisia paremmat. Selvästikin tätä siis harjoitellaan koulussa enemmän ja nuoret joutuvat todennäköisesti alakoulusta asti esiintymään paljon suomalaisia enemmän. He ovat harjaantuneita, viihdyttäviä ja vakuuttavia esiintyjiä, eikä mahdollista jännittämistä juurikaan huomaa. Muuten britit ovat luonteeltaan melko samanlaisia kuin suomalaiset; ystävystyminen uuden ihmisen kanssa tapahtuu hitaammin verrattuna esimerkiksi australialaisiin, eikä tuiki tuntemattomille ryhdytä ihan turhia rupattelemaan. Ruokakulttuuri on puolestaan melko kaukana suomalaisesta ja ravitsemustottumukset paljon Suomea alkeellisemmat. Tämä tuli huomattua kenttäkurssilla, kun lounaaksi tarjottiin joka päivä sipsipussi, suklaapatukka ja vitivalkoinen majoneesisämpylä.

Likipitäen englantilainen jengi kenttäkurssilla

Saksalaisetkaan eivät hirveästi suomalaisista poikkea, siksi kai tulemmekin melko hyvin juttuun heidän kanssaan. He ovat aikataulullisesti hyvin täsmällisiä kuten suomalaisetkin. Järjestelmällisyydessä olisi kuitenkin ainakin allekirjoittaneella opittavaa.

Suomi & Saksa

Espanjalaiset ovat täysin oma lukunsa. Aina myöhässä. Esimerkki: Terhi asuu kahden espanjalaisen tytön kanssa ja hänen täytyy aina hieman ”sumuttaa” tyttöjä, eli vaikka oikeasti pitäisi lähteä vasta puolelta, sanoo Terhi tytöille että lähtö on sitten kaksikymmentä yli. Muuten myöhästyminen on varmaa. Espanjalaiset myös näyttävät kaipaavan oman maansa ilmastoa (itsekin varmaan kaipaisin, jos asuisin Mallorcalla tai Barcelonassa).

Kirkstall Abbeyssä, 4 kansallisuutta edustettuina

Australialaiset ovat rentoja ja yltiösosiaalisia. He tykkäävät höpöttää kaikille ja kaikesta. Myös juhliminen taitaa olla osa Australian kansanperinnettä, sillä kohtaamamme aussit ansaitsisivat jo kyllä jonkunlaisen mitalin saavutuksistaan. Aikalailla myös positiivista sakkia. Ruokailutottumuksissa paljon vaikutteita Englannista, ehkä ällöttävimpänä esimerkkinä musta ja suolainen, leivän päälle laitettava HIIVAN makuinen levite. Ihan totta, siinä purkissa lukee hiiva. Yök.

Ranskikset puhuvat englantia hauskalla aksentilla. Täällä on kuitenkin käynyt ilmi, että kyllä he englantia osaavat puhua, vaikka ranskassa vieraillessa tätä ei aina huomaa. Tapasin eräänä iltana oikean pariisittaren, jonka kanssa puhuimme ranskalaisuudesta ja jaoimme ajatuksia. Hän oli stereotypinen pariisitar, eli rakasti pukeutumista, tupakkaa ja Pariisia.

Kanadalaisista en ole saanut mitään ihan selvää kuvaa. Englantia hekin puhuvat äidinkielenään, tosin vertaillessa britti, aussi ja kanadalaista aksenttia eron alkaa jo pikkuhiljaa huomaamaan. Sen olen oppinut, että kanukit käyttävät usein kysymystä ”Eh?”.

Aasialaiset hengaavat tiiviisti omissa porukoissaan ja heihin on hankala tutustua, vaikkakin kovin ystävällisiä he ovatkin.

Kulttuuripohdinnan ohessa kuvia tämän päivän vierailultamme Kirkstall Abbey-marketeille. Eli entisessä luostarissa järjestetään markkinat jokaisen kuukauden viimeisenä viikonloppuna. Mitkään kovin sykähdyttävät eivät markkinat itsessään olleet, mutta vanha luostari, auringonpaiste ja +20 asteen lämpötila käänsivät kaikilta suupielet ylöspäin.

Huomenna alkaa opiskelu! Kuinka jännää!!

-Ilona