Kun lapsi syntyi, elämäni oli ohi. Siltä se ainakin tuntui. Kyllä, kaikki nämä kliseiset ”rakastan lastani, mutta” -lauseet. En enää saanut katsoa vapaasti televisiota. En pystynyt lukemaan kirjoja. En pystynyt leipomaan ja kokkaamaan tai käymään kaupungilla tai helvetti soikoon tehdä mitään, mikä ennen oli normaalia. Koska en voinut rentoutua, vastuu painoi. Koska ”nuku silloin, kun […]

Lähdimme lapsen kanssa uimaan. Lapsi istui omassa turvaistuimessaan takapenkillä, minä ajoin. Radiossa soi lapsen suosikki, Scandinavian Music Groupin Baabel. -Laita kovemmalle, lapsi käskee. Teen työtä käskettyä. Kuuntelemme musiikkia, hyräilemme mukana. Laulussa lauletaan strippaavasta naisesta. -Äiti, takapenkiltä kuuluu. Hiljennän musiikkia. -Meidän pitäis vähän jutella. Kuulostaapa vakavalta. Harmikseni puhelimeni soi emmekä pääse lapsen kanssa asiaan. * Kylpylässä […]

Lapsi kokkailee Brion leikkiliedellä. Keittää, paistaa, maistaa. Kauha tipahtaa lattialle. –Voii pelkele, hän toteaa spontaanisti. –Voii pelkele, voii pelkele, voii pelkele. Poistun keittiöön nauramaan. *** Lenkillä sataa märkää räntää. Lapsi istuu rattaissa, koira kyntää ojan pohjaa. Lapsi haluaa kävelemään. No, sama kai se on, ajattelen. Märkiä olemme joka tapauksessa. Lapsi kävelee ja haluaa taluttaa koiraa. Ojennan […]

Miksi ketsuppi tehdään tomaateista eikä päärynöistä? Missä linnut käy töissä? Kuka se jumala oikein on? Mitä sähkö on? Missä minä olin kun en ollut vielä syntynyt? Mitä kastemadot syö? Mistä valo oikein tulee?

Illalla lapsi asettelee kolme koristetyynyä lattialle. Siinä ovat, siistissä rivissä olohuoneen lattialla. Kysyn, mitä hän oikein hommaa. -Laitan nämä tähän, tässä on koiralle sänky, hän vastaa. Aamulla lapsi herää. Nousee unisenä sängyssään ja kysyy ensimmäisenä, nukkuiko koira hänen tekemässään sängyssä. Nukkui, vastaan. Lapsi hymyilee.   (Ei nukunnut. Nukkui lapsen sängyn jalkopäässä.)

Lapsi pötköttää kainalossani, unirätti nyrkissään. Kerron satua, tajunnanvirtaa, kuten aina. Sadussa pikkulinnut eivät jaksakaan lentää etelään, vaan matkustavat muuttomatkan lentokoneella. Vilkuttavat, kun lentävät lapsen kodin yli. Satu päättyy, linnut ovat päässeet etelään ja käyvät yöunille pitkän ja raskaan matkan jälkeen. Onnittelen itseäni: kerrankin keksin tarinan, jossa oli jokin idea. (Harvoin nimittäin on.) Lapsi kurtistaa kulmiaan. […]

Kehotin lasta syömään perunansa tukholmalaisessa hampurilaisravintolassa. -Mitkä perunat? hän kysyi. -No ne ranskalaiset. Hiljaisuus. Hämmennys. Ja lopulta, oivallus. Äitihän vitsailee! -Äiti, sinä höpsötät! Ei ole perunoita, on rakkalaiset! Oho. Olemme todella vieraannuttaneet 2-vuotiaan maalaiskaupunkipojan nykyluonnosta. -Kuuleppas, kyllä ne ranskalaiset on tehty perunoista. Oikeesti tehtäis niin, että pilkotaan suikaleita ja paistetaan ne, nämä nyt on ehkä […]

Istuimme autossa vierekkäin. Lapsi pyytää keittämään puuroa. -Häh? -Niin, puuuuroaaaaa! hän vinkuu ja ojentaa kätensä. Nyt valkeni. -Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää, aloitin. -Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa tuolle… tuolle ei riittänytkään! Lapsen kulmat kurtistuvat, suu menee ryttyyn. Itku ei ole kaukana. -Äiti, anna tuollekin! Äiti, anna!   Tuleva maailmanparantaja? Soppakeittiön setä? Vasemmistopoliitikko? 

Lapsi katsoo kainalossani iltauutisia. -Äiti, minulla on ajatus, hän sanoo. -Mikä?  -Odotappas. Minulla on  ajatus. Hän nappaa sukat jalastaan ja nostaa varpaat ylös kattoa. Laittaa sylissään olleen unirievun varpaiden väliin ja heiluttaa jalkaansa. Kikattaa ihan kippurassa. Tämä pitää muistaa, ajattelen, ja aloitan tämän blogin.