1×2

Katsoin vähänaikaa sitten videon Tao Porchon-Lynchistä, 98-vuotiaasta joogaohjaajasta. Taisin hänestä kirjoittaa jo aikaisemminkin, mutta hän on niin inspiroiva, että toisto ei taida haitata.

Hän oli nuorena tyttönä innostunut joogasta, aikana jolloin se ei ollut naisten eikä tyttöjen hommaa. Hän oli silti sitkeästi opetellut joogan, ja loppuhan on selvää :). Hänen tarinansa on kaiken kaikkiaan inspiroiva, mutta se mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen oli lause: ”Ajattelen joka aamu,että tämä on minun elämäni paras päivä, vaikka se ei olisikaan.”

Olen monena aamuna ajatellut kaikkea muuta kun että tää on mun elämäni paras päivä. Päätin silti että oikeasti, mä kokeilen tätä.

Tämän mantran ansiosta huomaan helpommin milloin ajatukset lähtevät kiertämään turhan negatiivistä kehää, ja milloin napisen turhasta. Kehitin tästä myös oman ajatusmallin. Jokaista huonoa tai negatiivistä asiaa kohtaan, mietin kaksi hyvää.  Esimerkiksi mulla oli todella vastenmielinen kokemus, koepalanotto kasvoista. Se sattui ja oli ikävää. Mutta mä olin edellisenä päivänä oppinut uuden meikkaustekniikan, sekä töissä oli tarjolla berliinin munkkeja (iso plussa). Sekä koepalan otto, sekä sen analysointi oli mulle ilmaista. Siinä on oikeasti aika iso kiitollisuuden aihe.

Tällä tekniikalla voi kääntää ajatuksiaan monesti parempaan päin, ja säilyttää hyvän energian pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Hyviä ajatuksia uuteen viikkoon <3!