Miksi meidän on niin vaikea levätä ja rentoutua?

Levosta ja rentoutumisesta on tullut vaikeaa. Se on puheissa usein myös asia joka ansaitaan, tai pitää ansaita. Jokainen on varmasti kuullut lauseen ”olet lomasi ansainnut” tai ajatusmallin, että kun olen nämä ja nuo asiat hoitanut ”ansaitsee lepoa”.

Monen ajatusmaailmaan on juurtunut syvälle ajatus siitä, että kaikki hyvältä tuntuva pitää ansaita. Tunnistin tämän ominaisuuden itsessäni jossain vaiheessa hyvinkin vahvana. Lepääminen ja päikkärit tuntuivat vähän jopa laiskalta. Herkut piti ”ansaita” liikkumalla. Jotain pientä kivaa itselle, piti ansaita. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, palkitseminen on motivoivaa.

Mietin missä vaiheessa olin siirtynyt tällaiseen ajattelumalliin, ja omaksunut sen. Olinhan lapsena ja nuorena nauttinut kaikesta huoletta ja nukkunut pitkään aina kun mahdollista. Tuntematta minkäänlaista pistoa sydämessä siitä että olen tuhlannut päivää, tai jotain jää tekemättä.

Tajusin etten halua olla ihminen joka evää itseltään hyvää tekeviä asioita ja kuvittelee että ne pitää ansaita.

Lepo ja rentoutuminen ovat meille normaali tila, ja tärkeitä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa huomaan, että mieleni lähtee jo listaamaan perusteluja sille miksi lepo ja rentoutuminen on tärkeää.

Suosittelen vahvasti, että seuraavan kerran kun mieleesi hiipii ajatus levon, rentoutumisen tai loman ansaitsemisesta, muistuta itseäsi että sinulla on siihen aina oikeus, vaikket olisi tehnyt yhtään mitään.