On kinda chic olla…

Hyppään ehkä hieman myöhässä tähän kinda chic sometrendiin kertomaan mikä minusta on chic. Minusta tämä on ollut aina ja tulee aina olemaankin todella chic, eli lukeminen. On todellakin kinda chic olla lukija.Siitä asti kun näin ensimmäisen kirjan, olen rakastanut kirjoja ja lukemista. Rakastan kirjojen kuvituksia, kansia, fontteja, ja sitä tunnetta kun avaat kirjan. Niissä on taikaa. Miten jonkin niin pieni ja loppujen lopuksi yksinkertainen asia voi avata kokonaan uusia maailmoja.

Olen kuunnellut muutamia äänikirjoja joista ihan oikeasti nautinkin, esimerkiksi Ozzy Osbournen Last rites kirjassa oli erinomaisesti valittu lukija, joka sai kirjan tuntumaan siltä kun kuuntelisi Ozzyn tarinoita. En silti koe sitä samaa nautintoa kun oikean kirjan kanssa.

Minusta kirjat ovat chic. Kun huomaan että joku lukee bussissa kirjaa, miten heti miten tyylikästä se on, ja mitäköhän hän lukee.

Rakastan kirjastoja ja kirjakauppoja. Olen aina rakastanut. Niissä on tunne että saatat koska tahansa löytää jonkin aivan upean kirjan, jollaista et ole koskaan ennen lukenut.

Minusta isot kirjapinot, ja täydet kirjahyllyt ovat erittäin chic.

Kirjanmerkit, ja kirjojen marginaaleihin kirjoitetut muistiinpanot ovat kiehtovia.

Tunnen suurta iloa kun minulta kysytään kirjasuosituksia, se on suuri kohteliaisuus.

Kun olen surullinen, löydän kirjoista lohtua. Kun olen tyytyväinen, voin nauttia olostani vielä hieman enemmän tarttumalla kirjaan.

Kirjat avaavat mieltä, ne sivistävät, ja kehittävät empatiakykyä. Minusta on tärkeää oppia katsomaan maailmaa mahdollisimman monesta näkökulmasta, ja opetella astumaan toisen kenkiin. Silloin tajuaa ettei mikään ole mustavalkoista.

Kirjat kehittävät mielikuvitusta, ja opettavat unelmoimaan.

Kirjat tekevät niiden lukijoista parempia keskustelijoita, ja minusta se on kinda chic.