Dolly, the woman you are

Halusin palata blogin pariin jo useamman viikon ajan, ja mietin mistä aloittaisin. Aihe kuitenkin valitsi itse itsensä.

Uutinen Dolly Partonin pois menosta kosketti suuresti, ja tuntui siltä, että haluan yrittää purkaa sanoiksi sen mitä Dolly itselleni edusti.

Niin yllättävältä kun se tuntuukin, näin Dolly Partonin ja Ozzy Osbournen pois menossa paljon yhtäläisyyttä. Se suuri rakkauden ja surun määrä jota koemme kummankin kohdalla yhdistää meidät hetkeksi. Tuntuu että jokaista koskettaa näiden suurten artistien menetykset. He merkitsivät paljon niin monelle, ja jättävät maailmaan suuren aukon.

Dolly Parton oli henkilö jota olen arvostanut ja ihaillut aina. En ole koskaan ollut kantrimusiikin ystävä, mutta ketä I will always love you:n kaltaiset klassikot eivät koskettaisi. Dolly oli lahjakas ja rohkea artisti. Hän uskalsi myös venyttää rajojaan ja julkaisi myös rock-levyn päästyään Rock n’ roll hall of fameen.

Minua ihastutti Dollyn persoona. Hän oli omanlaisensa, ainutlaatuinen, värikäs ja kaunis. Edelläkävijä joka raivasi tietä muillekin artisteille. Dolly uskalsi olla vahvan naisellinen, anteeksipyytelemättä. Hyväntekijä. Suoraselkäinen ihminen joka seisoi arvojensa takana, eikä vaihtanut niitä sen mukaan mikä on trendikästä.

Haastatteluissa nousee esiin hänen loistava huumorintajunsa ja kyky nauraa itselleen. Vastata alentuviinkin kyselyihin tyylillä.

Koko maailma suree Dollyä, joka sai Empire State Buildinginkin muuttumaan vaaleanpunaiseksi, ja ihmiset jotka ovat niin vastakkain toisiaan jakamaan edes pienen hetken yhdessä.

Meillä on niin paljon opittavaa siitä, miten suurella sydämellä, aidolla kiltteydellä ja pehmeydellä rakennetaan kestävää ja kaunista.