Ne rinnat

Jos pitäisi nimetä yksi osa kehossani joka minun on vaikea hyväksyä, se olisi rinnat. Tai korjaan, se ON rinnat. Ne ovat aina olleet liian isot, liian hallitsevat ja tuntuvat olevan väärässä kropassa. Olen yrittänyt aina pitää painon kurissa siksi, että ensimmäisenä lihon rinnoista, ja laihdun niistä viimeisenä. Viimeaikoina olen tosin yrittänyt pudottaa painoa pysyvästi, jotta saisin pienennettyä rintoja edes yhden kuppikoon. Ne ovat tällä hetkellä E tai F-kuppia, liivien mallista riippuen.

Olen haaveillut rintojen pienennysleikkauksesta pitkään. Se vaan on niin iso operaatio, kivut ja mahdolliset komplikaatiot pelottavat todella paljon. Siksi se jäänyt tekemättä. Olen ollut kerran ensi konsultaatiossa, mutta suoraan sanottua mulla meni pupu pöksyyn.

Viimeaikoina olen taas alkanut vakavasti alkanut harkita leikkausta, ja olen lukenut aiheesta paljon. Mielelläni kuulisin kommenttikentässä tai vaikka sähköpostiviestillä yksityisesti kokemuksia leikkauksesta.

Toinen vaihtoehto on vaan todella yrittää selviytyä niiden kanssa. Joskus ajattelen että on vaan kiittämättömyyttä valittaa asioista kun on kuitenkin perusterve.

Joskus puolestaan saa kuulla että miten vaan pitäisi olla iloinen isoista rinnoista, ”ottaa ilo irti”…

Mielessäni tuolloin mietin että ottaa ilo irti siitä…

• että sopivien rintaliivien löytäminen on kallista ja aikaavievää
• parhaatkin liivit painavat päivän aikana olkapäät kuopalle tai puristavat rintakehää
• olkapäiden paineesta yleensä seuraa päänsärky, tai niskasärky
• juostessa laitan yleensä sekä rintaliivit että urheiluliivit jotta rinnat eivät hölsky liikaa
• vaikka laittaisin tavallisen valkoisen t-paidan, rinnat ovat siinä ensimmäisenä esillä
• etten voi ikinä pukeutua spagettiolkain mekkoihin tai kivoihin bikineihin ja uikkareihin
• niskat ovat jatkuvasti jumissa
• puolet katsekontakteista keskusteluissa otetaan sun rintojen kanssa

Asiasta kirjoittaessa, tulee yhä vahvemmin mieleen, että ehkä nyt aika on kypsä leikkaukselle. Miksi odottaisin enää?