Not in this life time
Vihdoin koitti päivä jota olen odottanut ikuisuuden. Lauantai 1.7 Guns ’n’ Roses Hämeenlinnassa!
Bändi, joka on ensimmäinen bändi jota olen tosissani fanittanut. Biisit, jotka on kulkeneet mukana elämässä ensimmäisten sydänsurujen, bileiden, häiden, juoksulenkkien ja vaikka kuinka monen muun. Osaan vieläkin kaikki sanat ulkoa ja muistan kaikki soolot. Koska Slash <3. Tämä bändi on vaikuttanut vahvasti siihen kuka olen tänäkin päivänä.
Tätä päiväähän ei koskaan pitänyt tulla, siitä kiertueen nimikin Not in this lifetime, ja kun tuntee GNR:n historian, ei se kovin uskottavalta tuntunut.
Mutta näin vaan kävi ja mun unelma toteutui!
En uskaltanut edes hehkuttaa tätä kovin paljoa ennen keikkaa kun pelkäsin että se ei jostain syystä toteudukaan. Ja varmaan turha sanoa että odotukset tälle illalle olivat järjettömät.
Kun keikka alkoi auringon laskiessa It’s so easy biisillä, mun kasvoille levisi onnellinen hymy, joka pysyi kasvoilla koko keikan ajan. Nää biisit mitä mä rakastan, ja nää tyypit. Slash.
Tunnelma oli ihan huikea, ihmiset lauloivat biiseissä mukana ja bändi kuulosti paremmalta kuin koskaan. Keikka taisi kestää yli kolme tuntia, itselläni hävisi ajantaju täysin. Olisin voinut kuunnella tätä bändiä loputtomiin. Ja niitä hyviä biisejä heille olisi riittänyt vielä vaikka kuinka.
Kiitos. Kunpa olisin voinut päästä 14 v. fanityttö minälleni kertomaan että tää päivä koittaa vielä.
