Thank you for the music
Rakastan musiikkia. Ja vaikka minusta ei valitettavasti tullut isona muusikkoa, musiikki on iso osa elämääni. Fun fact: tämä blogikin on saanut nimensä yhdestä suosikkibiisistäni. Musiikilla on aina ollut iso vaikutus elämääni, se on vaikuttanut siihen minkälainen olen ja miten pukeudun. Olen just se tyyppi joka selittää aina miten joku biisi oli niin upea, että oli ihan kananlihalla. Rakastan sitä hetkeä livekeikoilla kun koko kroppa saa jostakin biisistä kylmiä väreitä.
On bändejä ja artisteja joilla on erityinen sija elämässäni, ja tämä postaus on heille.
GUNS N’ ROSES
Kun kuulin Paradise Cityn ensimmäisen kerran, kaikki muuttui. Musiikkimakuni muuttui kertaheitolla. Se hetki muutti kaiken. Pahat pojat, kapinalliset hulttiot, sydämeni oli mennyttä saman tien. Halusin ehdottomasti oppia soittamaan kuten Slash, ja hankimmekin kaverini kanssa kitarat heti. Sain myös vakuutettua isäni siitä, että jos saan vahvistimen, osaan varmasti soittaa heti paremmin (hankinta jota isäni taisi katua hyvin hartaasti…). Tietenkin tyylini muuttui samalla, tosin valkoiset bootsit eivät olleet ihan niin coolit muiden kouluni tyyppien mielestä. Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä mitä kaikkea GNR:n innostamana kaverini kanssa saimme aikaan, mutta jätetään nyt tällä kertaa väliin. Sen sijaan tyydyn toteamaan, että Appetite for Destruction on yhä paras levy jota ikinä on tehty.
GRUNGE
Rakastan grungea. Nirvana, Pearl Jam, Stone Temple Pilots, Soundgarden, Alice in Chains, Mother Love Bone. Mitä musiikki olisi ilman grungea? Soundgardenin Outshined on järkyttävän kova biisi. Ja oletko kuunnellut Mother Love Bonen biisejä koskaan? Musiikin lisäksi omakin tyylini on saanut paljon vaikutteita grungesta. Onko olemassa sellaista kautta muodissa, että grunge ei olisi edes ihan vähän in? Olen auringossa viihtyvä kesänlapsi, mutta pärjään synkän syksyn paremmin kun kuulokkeissa lohduttaa Chris Cornellin pehmeä ääni, ja Seattlen soundit. He tiesivät miltä masentava ja sateinen ajanjakso tuntuu, ja tarjoavat täydellistä lohtua ja energiaa siihen.
RUNAWAYS, VIXEN, DORO, HEART
Tähän otsikkoon on niputettu kokonaisen kirjan verran tärkeitä musiikillisia vaikuttajia. Heartin siskokset Ann ja Nancy, Runaways, ensimmäinen tyttöbändi, jonka jäsenet Lita Ford ja Joan Jett ovat erittäin ansioituneita muusikkoja. Vixen, joka vakuutti että tytöt todellakin soittavat kitaraa (tässä on myös mainittava toinen erittäin kova kasaribändi, Phantom Blue). Doro Pesch, mielettömän upeaääninen, kunnioitettavan uran tehnyt artisti. Kaikki nämä naiset ovat olleet esikuviani ja idoleitani aina. Olen usein kokenut keskustelut siitä, että tytöt voivat tehdä samoja juttuja kun pojat turhiksi, koska olen aina pitänyt sitä itsestään selvänä. Osittain tällaisten esikuvien ansiosta.
Without music, life would be a mistake.