Miten se sokerilakko sujui lomalla…
Aloitin keväällä sokerihiiren ryhtiliikkeen, karsin ruokavaliota reippaalla kädellä ja pistin treenaamisen uusiksi. Arvasinhan sen jo etukäteen, että kesä tuo tähän todellisia haasteita, loma viimeistään. (Yllä muuten Porvoon Teehuone Helmen ihania kakkuja.)
Ennen lomaa olin vielä aika skarppina mutta sitten alkoi jäätelön, suklaan, vohveleiden ja donitsin himo kasvaa liian suureksi. (Kotona saa parhaat jätskitötteröt, tai ainakin övereimmät.)
En edes muista milloin viimeksi olen syönyt donitseja…nyt niitä oli vaan pakko saada. Olivat kyllä todella hyviäkin.
Mascarpone ja mansikat, to die for!
Itseteossa…sokeroitu omenalörtsy Savonlinnassa.
Aloitin kuitenkin jokaisen aamun vakioaamupalalla, ja siitä en lipsunut kertaakaan.
Lahden Satamakahvilassa…
Näille vohveleille ei vaan pysty sanomaan ei. Heinolan harjupaviljonki on maailman paras vohvelikahvila.
Josaain vaiheessa lomaa, päätin vaan että okei, nyt on turha stressata. Jos ne herkut nyt on osa tätä lomaa, olkoot. Treenaamisesta en kuitenkaan lipsunut kertaakaan, ja lisäsin siihen vähän tehoa.
En huomannut että paino olisi lisääntynyt tämän herkutteluputken seurauksena, mutta mulla se vaan vaikuttaa yleisoloon. Sokeri ei vaan ole keholleni hyväksi. Ehkä opetuksena tässä on ollut että ei tarvitse olla niin ehdoton. Välillä voi antaa itselleen luvan herkutella oikein huolella.