Ok, mä hyväksyn että tulee syksy
Mä olen se joka aina ensimmäisenä sanoo että elokuu on vielä kesäkuukausi. Elokuun lopulla mä mietin että monesti syyskuussakin on vielä t-paitakelejä. Mä rakastan kesää. Se on vaan niin ylivertainen vuodenaika, ihmiset ja luonto antavat parastaan. Mä en näe mitään syytä siihen miksi meillä pitää talvea olla ollenkaan? Eiks sitä vaan voisi perua :D?
Samalla kun viimeiseen asti pidän kiinni kesästä, enkä suostu siirtämään flip floppeja kaappiin, tiedän sen ihan turhaksi. Syksy tulee, olin mä valmis tai en.
Elokuussa mulla on aina mielessä haikeus ja käyn läpi sopeutumisvaihetta, kerään voimia jotta jaksaisin säkkipimeät kylmät kuukaudet. Joka ilta aikaisemmin alkava hämärä ei anna vaihtoehtoja. Mulle kynttilöiden polttelu ja ”lupa pysähtyä” eivät ole niitä syksyn plussapuolia. Mä nautin luonnossa liikkumisesta ja myöhään ulkoan olosta. Enkä juurikaan halua pysähtyä.
Se, mikä joka vuosi vie kesän loppumisesta johtuvan surun yli, on syysmuoti. Niin hassua kuin se onkin. Se vaan auttaa. Syysvaatteet on melkein kaikista kiinnostavimpia, kun voi jo pelata kerroksilla ja paksummilla materiaaleilla, mutta ei vielä tarvitse miettiä tarkenemista niin paljon. Ja kaikki uudet värit ja muodot.
Vien kierrätykseen vanhat syystakkini, jätin vaan lemppari bomberin (minkä aion säilyttää myös tuleville sukupolville), nahkatakin, ja kyllä, hankin itselleni vaaleanpunaisen hattara takin! Joten ok syksy, mä olen valmis.