Outshined

Kuuntelin aamulla yhtä mun kestosuosikkibiisiä, Soundgardenin Outshinedia. Siinä on kohta ”I’m looking California, but feelin’ Minnesota”, ja mulla on tuo lause aina välillä mielessä, koska se sopii tiettyyn olotilaan niin täydellisesti.

En ole sen kummemmin miettinyt mistä biisi kertoo, ja aloinkin googlailla sitä. Näin Chris Cornell on joskus kertonut biisistä.

”I don’t know how everyone else feels … but I definitely go through periods of extreme self-confidence, feeling like I can do anything. Perhaps a fan will sense that, like in a performance, and the hero image creeps out. But then someone will say something, however insignificant, or I’ll get something in my head and, all of a sudden, I’m plummeting in the opposite direction, I’m a piece of shit, and I really can’t do anything about it. That’s where ”Outshined” comes from, and why I’ll never consider myself a hero.”

Jotenkin alkoi huvittaa miten hyvin tämä sopii välillä omiin fiiliksiin. Hetkittäin sitä on ihan mielettömän hyvillä fiiliksillä ja asenteella ”I got this shit handled”, ja välillä tuntuu että voi elämä, enhän mä osaa enkä hallitse mitään.

Monesti se tunne vaan tulee eikä sille voi mitään, se mistä se fiilis lähtee, en tiedä, mutta sen kyllä tunnistaa. Maanantai potenssiin kymmenen. Mutta olen myös huomannut että välillä on ihan hyvä rypeäkin hetki siinä kurjuudessa, ja vetää se ihan överiksikin. Se alkaa muuttua kyllä positiiviseksi siitä pikkuhiljaa. Ja ehkä näihin vähemmän hohdokkaisiin päiviin tuo lääkettä se, että hei, Chris Cornellilla on niitä myös.

Onko muilla välillä näitä päiviä kun tuntuu että mikään ei huvita ja mikään ei mene niin kuin pitäisi? Ja mitä te teette silloin?