Kiitollisuus

Ystävän suru pysäytti mut tällä viikolla. 

Kesken työpäivän tuli vaan niin paha mieli toisen puolesta, kurkkua kuristaen, kyynelten poltellessa silmissä yritin löytää sanoja hänelle.

On asioita jotka ovat väistämättömiä. Elämään kuuluu iloa ja elämään kuuluu surua. On valoa ja varjoa.

Samana päivänä halusin päästä äkkiä kotiin perheen luo. Halata rakkaita ja vaan olla siinä läsnä. Arkiset asiat tuntuivat yhtäkkiä niin paljon merkityksellisemmiltä. Ne ovat oikeasti sitä luksusta. Se, että saat elää sitä ihan tavallista arkea, juoda kupin teetä ja laittaa pyykit koneeseen kun kaikki on ihan ok, se on arvokasta. Se, että saat mennä kotiin, jääkaapissa on ruokaa, ja sun läheisillä on kaikki hyvin, se on ihan helvetinmoinen kiitollisuuden aihe.

Aika on niin kamalan arvokasta, ja se on loppujen lopuksi ainoa asia mitä et saa lisää tai takaisin. Rakkautta kannattaa tuhlata, aika kannattaa käyttää säästellen. Niihin ihmisiin ja niiden asioiden tekemiseen joilla on oikeasti merkitystä.

Myönnän että olen käyttänyt välillä aikaa ihan väärin. Miettien aivan vähäpätöisiä asioita, hakenut ihan väärien ihmisten hyväksyntää, ollut ihan vääränlaisten ihmisten seurassa tavoitellen mulle ihan vääriä asioita. Mä en halua tehdä vaikutusta merkkivaatteilla tai uudella autolla, mä haluan vaikuttaa sydämellä. Niiden ihmisten seurassa jotka ovat tärkeitä.