Nostalgiaa?

Yllätin itseni tällä viikolla nostalgioimasta ysäribiisejä. Ysäri on aikakausi jolle moni hymähtelee, mutta taidan olla ihminen joka on hymähdellyt enemmän kaikenlaiselle nostalgioimiselle. Tämä tuli ihan puskista! Mitä ihmettä? Onko tämä nyt merkki siitä, että olen vanha :D?

Kaipuu hetkiin, joihin biisit joita kuuntelin kuuluvat olennaisena osana, tuli niin voimakkaana että sydäntä puristi ja kyynelet nousi silmiin.

Ne ihanat, hauskat, hullut, villit hetket. Lämpimät kevät illat. Jännitys. Se ihana huolettomuus ja hetkessä elämisen taito jota ei tarvinnut mitenkään harjoittaa erityisesti. Oli vaan se hetki, ei muuta. Kultaako aika muistot? Ehkä. Samalla kun vaivuin hetkiksi musiikin ja muistojen vietäväksi, tajusin kaksi asiaa. Miten onnellinen saan olla siitä huolettomasta elämästä jota olen saanut elää, ja miten kaikki ne hetket ovat tehneet minusta juuri minut. Ja miten ihania ihmisiä elämääni on aina kuulunut.

Tänä viikonloppuna aion fiilistellä lisää ”nostalgista musiikkia” ja löytää taas paremmin sen huolettoman puolen itsestäni.

Tässä yksi näistä ihanista ”nostalgisista” biiseistä…