Näin valehtelen blogissa

Sain Johannalta PS. Never stop smiling -blogista tämän haasteen, kiitos :)! Mielestäni aika mielenkiintoinen juttu, ja odotin innolla että pääsen vastaamaan pitääkö väitteet paikkaansa. Ja samalla vähän tarkastelemaan sitä omaa somekäyttäytymistäkin. Onko se niin aitoa mitä kuvittelen?

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Hyvin harvoin. Jos koskaan. Menen paikkoihin muiden asioiden perusteella, esim. ravintolaan hyvän ruuan perässä, tapahtumaan lemppari esiintyjän perässä, hotellin valitsen useimmiten budjetin perusteella jne. You get the point :). Jos paikasta saa kivoja kuvia, se on aina plussaa. Poikkeuksena asukuvat jotka haluan ottaa kivassa ympäristössä, mutta ne ovat asia erikseen. Tosin, mielestäni rumia kuvia en julkaise vaikka olisi kuinka kiva paikka.
 
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia
En. Nautin esteettisistä asioista kotona, kattauksessa ja ympärilläni yleensäkin. Jos otan kuvan annoksesta saatan siirtää vaikka haarukkaa parempaan kohtaan mutta siinä se sitten onkin. Pukeudun niin että tykkään vaatteista ja niissä on kiva olla, ja sitten vasta tulee kuvien otto. Tosin joskus on ollut vaan pakko todeta että päällä ihanalta tuntunut asu on näyttänyt hurjan epäedulliselta kuvissa, ja kuvat ovat jääneet käyttämättä. Eräs punainen villapaita on superihana, mutta niin kammottavan epäedullinen kuvissa. Ja kun otan tuotteista kuvia, teen kyllä asetelmia ja käytän mm. paljon kukkia koristeina.
 

En ota itsestäni kuvia enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä

Hyvin harvoin otan. Yleensä meikkailen aamuteen aikana, samaan aikaan kun heräilen…ja vasta kun olen herännyt kunnolla, alkaa mielessä olla Instastoryt sun muut. Enkä koe että meikit naamassa olo olisi valehtelua somessa, tai muutenkaan mitenkään epäaitoa. Ei se onko mulla ripsaria vai ei, vaikuta siihen miten aito persoona olen.
 
Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan brändiäni
Olen valinnut blogilleni tietyt kategoriat joiden sisällä pääasiassa kirjoitan, en tiedä tukeeko se sitten brändiäni, vai onko se vaan järkevää. On hyvin vaikeaa loppujen lopuksi nähdä itseään brändinä vaikka luultavasti brändiajatteluun pitäisi pyrkiä? Mitä mieltä te muut olette? Onko bloggaajana menestyäkseen brändättävä itsensä tarkasti? Ja onko kiinnostava blogi sama asia kuin menestynyt blogi? 
 
 
 
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta
Valitsen kuvissa parhaat kuvakulmat, lisään niihin valoa ja jonkin filtterin. En käsittele kuvia muuten. Varmaan olette huomanneetkin :D. Ehkä pitäisi käsitellä enemmänkin? Jätän vaan ne kuvat joissa en ole omasta mielestäni parhaimmillani, julkaisematta. Tosin olen alkanut tässä lipsua…jos kuva on muuten mielestäni tosi kiva, saatan julkaista sen vaikka naamalla ei nyt oliskaan se kaikista imartelevin ilme. Muistatteko Frendeistä jakson jossa Chandleristä piti ottaa kihlajaiskuva…no mä olen oman elämäni Chandler…
 
Silottelen elämääni somessa
Enpä juuri. En kerro kaikkea elämästäni, mutta se ei ole mielestäni siloittelua. Jokaisella on oikeus valita minkä verran itsestään kertoo, ja mihin yksityisyyden rajat vetää. 
 
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni
Valitsen yhteistyöt niin ettei niitä tarvitse katua. Kun tuotteet ja palvelut ovat oman arvomaailman mukaisia, on helppo seisoa sanomistensa ja tekemistensä takana. Esimerkiksi treffipalvelun kanssa yhteistyön tekeminen olisi ollut aika kaukaa haettua ja teennäistä.
 
Bloggaajien elämä on glamourista
Luultavasti onkin, joillakin. Se on myös varmasti äärettömän työntäyteistä. Tämän bloggaajan elämästä on glamour usein hyvin kaukana, varsinkin kun istun aamubussissa matkalla Lahden Okeroisiin seitsemän aikaan aamulla…huh huh sitä glamourin määrää :D. 
 
Ajattelen hetket Instagram-kuvina
Olen pienestä pitäen ajatellut maailmaa valokuvina. Mikään ei ole muuttunut. Parhaat kuvat pääsevät Instagramiin. 
 
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin
Mä luulen että siellä ei olisi mitään seurattavaa. Enkä usko että se olisi mitään kovin hedelmällistä seurattavaa, vaikka sieltä löytyisikin jotain. 
 
Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen
No en kyllä tutustu :D. EN ylipäätään tutustu ihmisiin tuolla aspektilla. Ja elämä on kyllä liian lyhyt siihen. Mä tutustun ihmisiin sen perusteella onko ne kiinnostavia vai ei. Olen kyllä blogin kautta löytänyt superhyviä tyyppejä.
 
Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.
Mun mielestä ei ole. Fiksu käytös ja asiallinen kohtelu ei määräydy ihmisen ammatin mukaan. Miksi ihminen joka on esillä olisi jotenkin eri asemassa, ja siitä saisi puhua mitä tahansa tai keksiä juoruja?
 
Vietän aikaa vain muiden bloggaajien ja alaa ymmärtävien kanssa
Hyvin vähän koska en tunne juuri muita bloggaajia Lahdesta, ja Helsingissä ehdin käydä säännöllisen epäsäännöllisesti.
 

Mielestäni tässä on jo hyvinkin kattava kysymyspatteristo, ja mielikuvitus ei tällä hetkellä riitä uuden väitteen keksimiseen, joten en nyt lisää omaa väittämää. Mukaan haluan haastaa Une petit lifen Niinan, sekä Minnean Minnean muruista. Sekä Sarandan Tyhjä ajatus-blogista, sekä Still lifen Sirin!

Haaste:
• Kerro keneltä sait haasteen
• Vastaa väittämiin
• Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja vastaa myös siihen itse
• Haasta uusi bloggaaja mukaan