Mikä saa mut suuttumaan
Mä pyrin tasapainoon, löytämään sen sisäisen rauhan ja säteilyn mikä paistaa joistakin ihmisistä jo kilometrien päähän. Harmonia on kaunista.
Valitettavasti en ole lähelläkään tavoitettani. Olen välillä melko tunteikas…joskus toteemieläimeni on vihainen pieni orava :D.
Tulen onnelliseksi ja iloiseksi hyvinkin pienistä asioista.
Mutta mua vaan välillä niin raivostuttaa!
Esimerkiksi:
– epäoikeudenmukaisuus: ihmisten ja eläinten kohtelussa. Työelämässä. Maailmassa. Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus pistää kiehuttamaan, ja varsinkin jos tilanne on sellainen ettei asialle itse mahda mitään.
– ilkeys. Tämän sanan sisälle mahtuu vaikka mitä. Toiselle tietoisesti pahan mielen tuottaminen on yksi niistä. Oikeasti miksi? Eikö siitä tule itsellekin paha olo?
– toisten vähättely: esimerkiksi oman asemansa korostaminen, toisille ns. alaspuhuminen. Se että joku pitää muita tyhmempänä, kertoo mulle ihmisestä kaiken mitä oikeastaan välitän tietää. En halua tutustua paremmin tärkeileviin, ja statuksia tuijottaviin tyyppeihin.
– toiselle tärkeän asian pilkaaminen ja sen verhoaminen vitsiksi. Että älä nyt viitsi olla tollainen tosikko, täähän ei nyt oo niin vakavaa. Esim. se onkin kouritun vika kun ei pientä huumorin varjolla tapahtuvaa kähmintää ymmärrä. Että hahah mikä #metoo
– toisten huomioon ottamuus. Tämä ei taida olla edes oikea sana, mutta herättää mussa aika vahvoja tunteita. Maailma voisi olla edes piirun verran parempi paikka jos useammalla ihmisellä olisi kykyä ottaa muitakin huomioon.
– jonottaminen ja huonosti toimivat asiat. En todella ole parhaimmillani näiden asioiden äärellä!
Kuten alussa sanottu, pyrin tietoisesti eroon liioista myrskyistä, ja yritän miettiä onko asia tärkeä 5 minuutin tai entäpä viiden vuoden päästä. Mutta hitto, välillä vaan palaa pinna. Ja kai se on ihan normaalia.
Mikä sua suututtaa?
