Kutkuttava ajatus: elämä ilman somea
Olen jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella elämästä ilman somea. Sinänsä se ei olisi mikään totaalisen uusi kokemus, olenhan elänyt elämää ennen somea.
Jotenkin se ei vaan enää kiinnosta. Joskus ajattelin, että se on niin hauska tapa pitää yhteyttä ihmisiin ja inspiroitua. Nykyään somesta on usein hauskuus kaukana. Se on kovin usein tylsää, valittamista ja kinastelua, ja kommenttikentät ovat oksennusämpäreitä. On vaikea keksiä, miksi käyttäisin sellaisen parissa aikaani.
Inspiraation hakeminen, noh,kuvissa on usein lavastetut tilanteet ja tykkäysten suhteen kamalat paineet. Kuka siitä inspiroituu? Yhä useammin olen pukeutumisen, meikkaamisen ja kaiken luovan suhteen inspiroitunut leffoista, kirjoista ja musiikista. Poikkeuksena Tiktok, joka on virkistävää vaihtelua, varsinkin kun sen algoritmi toimii ilahduttavan tehokkaasti suodattaen minulle juuri sellaista katsottavaa mikä kiinnostaa.
Yhä useammin somen selaaminen päättyy sellaiseen hätkähdykseen, että hei, onko mulla oikeasti aikaa tai kiinnostusta tähän. Tekisinkö nyt kuitenkin mieluummin jotain muuta. Paino sanalla tekisin, tekisin itse, sen sijaan että katson mitä joku muu tekee.
Olen alkanut suhtautua kriittisemmin omiinkin postauksiin. Onko minulla mitään sanottavaa sillä hetkellä? Onko kuvassa joku pointti, mitä haluan sillä kertoa? Ketä oikeasti kiinnostaa, että tein tänään mansikkasmoothien ja se oli hyvää? Haluanko jakaa yksityisen hetken läheisten lisäksi kuudennen luokan luokkakaverin kanssa, joka ei ole reagoinut postauksiini kertaakaan. Tai kertoa mielipiteeni jostakin asiasta, ja sitten vääntää jonkun entisen työkaverin kanssa asiasta pari tuntia kommenttiosiossa. Kun postaan jotakin, haluaisin tuoda sillä jollekin hyötyä, arvoa tai iloa.
Somessa on liian helppo lannistaa. lytätä ja pilkata. Sen sijaan, että olisimme somen kautta oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin, ja saaneet laajemman käsityksen maailmasta, monesta meistä on tullut yhä tiukemmin omista mielipiteistä kiinni pitävä muiden pilkkaaja ja huutelija.
Rehellisesti sanottuna tykkään joistakin ihmisistä somen ansiosta hitusen vähemmän. Olen miettinyt, kuuluuko meidän tietää toisistamme niin paljon. Tarvitseeko meidän tietää jokaisen tutun ihan jokainen mielipiteet kaikkeen. Aiheuttaako se kuilua ihmisten välille?
Yhä useammin jätän puhelimen toiseen huoneeseen ja teen jotain muuta. Somesta on mennyt hohto.
Tein sen sitten viimein poistin face tilini. Vietin ehkä tavan vuoksi aikaa sovelluksen kautta facessa ilman että siitä sain nyt oikeasti yhtään mitään. Aina ei vain ole hyvä tietää liikaa muitten asioista ja uutiset ym. Löytyy kyllä myös muualta.
Huonojen kokemuksien kautta tätä olin pitkään harkinnut. Käyttäjätilini kaapattiin ja sain tilini pelastettua kuitenki mutta jäi kyllä turvaton olo. Hetken aikaa oli ihan hiljaista kaksivaiheisen tunnistautumisen jälkeen mutta sitten taas yllätys yllätys alkoi tulla todella erikoisia messenger viestejä joissa oli linkki sivustoille joita ei todellakaan uskaltanu lähtee klikkaan.
No tästä se oliki helppo saada lisää syytä poistaa tilini kun olin sitä muutenkin harkinnut.
Olen ihan samaa mieltä, aina ei tarvitse tietää ihan kaikkea. Ja tuntuu että tietoa tulee ihan joka tuutista kokoajan. Ja some on monesti sellainen totuttu ajanviettotapa, välillä aika huono sellainen.
Olisi mielenkiintoista kuulla fiilikset muutaman kuukauden päästä, miltä sometilien poistaminen on tuntunut, ja miten se on vaikuttanut.
Täälläkin yks, joka käy netissä vaan tietokoneelta käsin! Puhelimesta some-sovellukset katosivat taas ja ovat poissa ainakin toistaiseksi 😀 Mä ainakin rakastan somettomuutta!
Ihanaa kun kommentoit ja kerrot oman kokemuksen :)!