Miksi juhlintaan kuuluu niin usein alkoholi?
Tämä on niin herkkä aihe joillekin, että haluan heti alkuun laittaa kunnon disclaimerin. Tarkoitus ei ole moralisoida kenenkään alkoholinkäyttöä tai kehua käyttämättömyyttä. Tämä on vain pohdintaa omien havaintojeni pohjalta ja mielestäni mielenkiintoinen aihe.
Seuraan Instagramissa mielenkiintoista tiliä nimeltä Sobermimmit. Jos kaipaat vinkkejä elämään ilman alkoholia tai olet sober curious, saatat tykätä tilistä. En ollut pitkään aikaan ennen tilin seuraamista ajatellut edes alkoholia. Tai että se ettei juo, voi olla niin vaikeaa lähipiirille. Yhä useampi kyseenalaistaa alkoholinkäyttönsä, ja miettii voisiko elämä olla laadukkaampaa ilman alkoholia. Sober curious on iso ilmiö, ja voit lukea siitä lisää täältä.
En ole absolutisti, olen ollut pitkään sober curious, ennen kun sille oli keksitty termiä. Lähipiiriini on tosin aina kuulunut absolutisteja, joten se ei ole minulle mitenkään outoa. Joskus käytin enemmän alkoholia, terasseilla, festareilla tai baari-iltoina. En kuitenkaan ole koskaan juurikaan erityisemmin pitänyt sen mausta, ja tuntuu että nuorempana join vain, jotta olisin sosiaalisempi joissakin tilanteissa. Joskus nuorempana kun olin juomatta, joku saattoi sitä kummastella koko illan, ja ehkä jankuttaa vähän rasittavastikin, että miksen juo. Pikkuhiljaa siihen on vaan totuttu. Joskus esimerkiksi pikkujouluissa tai muissa tilanteissa joissa on ns. oletus, että alkoholia juodaan, joku saattaa asiasta vielä kysyä, mutta hymyilen vaan, ja sanon että ei kiitos tänään.
Saatan joskus ottaa kuoharilasillisen tai muutaman Aperolin, mutta hyvin harvoin sitäkään. En kaipaa alkoholia rentoutumiseen. Mikään ei rentouta kuten kunnon treeni ja sauna päälle. Alkoholin suoma rentoutus on hyvin lyhytaikainen, ja maksaa koko seuraavan päivän ja tuo tullessaan erittäin huonon olon. Olen lähes poikkeuksetta saanut aina todella huonon olon jo pienestäkin määrästä alkoholia, joten olen todennut, että emme ole hyvä match.
Otsikossa kysyn ”miksi juhlintaan kuuluu niin usein alkoholi”. Kysymys on tullut taas kesän aikana usein mieleeni somea selatessani. Kuva tutkintotodistuksesta, kuvassa kuoharipullo, todistus ja kukkia. Kuva kesäillasta, kuvassa järveä ja viinilasi. Kuva loman alusta, kuvassa terassinpöytä ja olutpullo. Näitä riittää, tiedät kyllä. Ja edelleenkään, ei siinä mitään pahaa ole. Olen vaan itsekseni pohtinut, että miksi se juhlan tai ilon hetki vaatii niin usein rekvisiitakseen alkoholin?
Ja niin, jutun kuvituksena on oma paheeni, makeat herkut, koska minun juhlahetkeeni kuuluu lähes poikkeuksetta jotakin hyvää syötävää :).
Mä lopetin juuri tänä keväänä alkoholinkäytön. Ajatus oli pyörinyt päässä jo pitkään, mutta jotenkin sitä aina mietti, että joutuu luopumaan niin paljosta, jos lopettaa kokonaan. Kuitenkaan en oikein nähnyt kohdallani vaihtoehtona kohtuukäyttöä sanan varsinaisessa merkityksessä. En siis pienikokoisena naisena ole paljoa käyttänyt määrällisesti aiemminkaan, mutta kohtuukäyttö tarkoittaisi minulle sitä, että juon vain joskus juhlissa yhden juoman. Tiedän, etten pysty siihen. Enkä oikeastaan tee mitään sillä yhdellä skumppalasillisella. Lopetin, koska alkoholi alkoi hiipiä jokaiseen viikonloppuun ja koska se alkoi kuulua kaikkeen hauskanpitoon. Ja joskus ihan vaan yksinäisyyteen. Mietin todella, että olin varmasti sellainen ”high funcioning alcoholic”. Alle nelikymppinen, korkeasti koulutettu ja perheen ja työn hoitava nainen, jota kukaan ei pitäisi alkoholistina, jos muilta asiaa kysyttäisiin. Itse kuitenkin taistelin asian kanssa. Vaikka olin todella harvoin edes humalassa, mutta jo ennen viikonloppua ajatuksissa alkoi pyöriä perjantainen viinilasillinen tai pari saunasiideriä. En pitänyt siitä tunteesta, etten ehkä hallitsekaan käyttöäni. Niinpä sitten lopetin. Ja se olikin naurettavan helppoa, kun tajusin, miten ihanaa on olla selvä ja aistia kirkkaasti koko ajan! Ja olla vapaa lähtemään koska tahansa lenkille tai ajamaan autoa ja nukkua yönsä hyvin!
Kiitos paljon hienosta kommentista ja siitä, että jaoit omia kokemuksiasi. Ihana kuulla miten hienot fiilikset sulla on, ja miten hyvä päätös oli <3.
Olen itse ollut kohta kolme vuotta juomatta (vai neljä, apua kun menee jo vuodet sekaisin). Kun itse lopetti, niin somessa alkoi tosi vahvasti osua silmään se jatkuva lasi sille, pullo tolle meininki. Eli että juhlaan aina liittyy alkoholi. Ja vaikka some ei ole todellisuus niin joidenkin kavereiden kohtalla siellä tulee kuva, että rentoutuminen ei onnistu kuin alkoholin avulla. Itselleni syitä lopettaa olivat migreeni, joka alkoi kaikesta alkoholista ja se, että juominen alkoi välillä monien opiskeluvuosien jälkeen lähteä käsistä. Lähipiirissä kaikki eivät vieläkään tunnu hyväksyneen juomattomuuttani, vaikka olen tehnyt ratkaisuni oman terveyteni vuoksi ja kuittailu ja vitsailu juomattomuudestani suoraan sanottuna vituttaa. Olen itse aika kriittinen toisten kännikäytökseen, jokainen juokoon mitä huvittaa, mutta minun ei ole mikään pakko kestää kännissä olevien sössötyksiä tai sekoiluja. Suurin osa ihmisistä kun on jo parin tuopin jälkeen rasittavia.
Meillä on tosi samankaltaiset kokemukset, ja ymmärrän täysin sun pointin. Jossain vaiheessa kanssa alkoi pistää silmään, että miksi niitä alkoholilaseja kuvataan niin hanakasti, ja miksi juhlan kruunaa aina viina.
Ja siis tuo kännikäytös. Ilta alkaa mennä tosi tylsäksi siinä vaiheessa kun on juotu useampi. Ihmiset alkavat usein kertoa niitä samoja juttuja, avautua asioista joita eivät selvinpäin kertoisi, sitten itketään, riidellään ja sekoillaan. Ei se oikein vastaa käsitystäni hauskasta.
Kiitos mielenkiitoisesta kommentista!