JOMO eli paitsi jäämisen ilo
Joy of missing out (JOMO) eli paitsi jäämisen ilo on vastakohta somesta niin monelle tutuksi tulleelle FOMO:lle, eli fear of missing outille, paitsi jäämisen pelolle. Toki, fomoa on ollut aina. Kun ei päässyt jonnekin mihin kaikki kaverit pääsivät fomo oli valtava. Mielikuvitus on valtavan taitava luomaan fomolle mahtavat puitteet. Se tekee kaikesta mahtavampaa, upeampaa ja hauskempaa ja ohittaa kaiken realismin. Some nosti fomon uuteen potenssiin, koska pääset kurkistelemaan kaikkea sitä, mistä jäät paitsi.
Minua ilahduttaa ajatus jomosta, siitä iloisesta tunteesta, että voit sanoa vapaasti ei. Voit olla lähtemättä leffaan, baariin, lenkille, bileisiin, ja nauttia olostasi silti. Sinun ei tarvitse verrata itseäsi muihin. Selata uutisvirtaa 24/7. Voit olla selaamatta somea, whatsappia tai sähköpostia. Sinun ei tarvitse säätää ja olla tuottava koko ajan.
Jomon myötä huomio keskittyy läsnäoloon. Siihen että keskityt nykyhetkeesi, ja teet sen mitä olet tekemässä tiedostaen. Nauttien siitä, etkä eläen kuvitelmassa siitä, miten ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Olen antanut itselleni luvan sanoa ei tapahtumille, joihin en halua mennä. Olen rajoittanut uutisten seuraamista. Olen vetänyt rajoja somen käytölleni. Ei koskaan heti aamusta, ei koskaan illalla ennen nukkumaan menoa. Se on todella tasapainottavaa. Ja rehellisesti sanottuna, kuten arvaatkin, en ole jäänyt paitsi yhtään mistään.
Olen kyllästynyt siihen, miten some saa meidät tyytymättömiksi. En tiedä onko tämä vain sellaisen ihmisen ongelma, joka työskentelee somen parissa, tai haluaisi tehdä bloggaamista ammattimaisesti. Nimittäin se jatkuva ”lisää seuraajia”, ”lisää tykkäyksiä”…lisää kaikkea. On ryhmiä ja rinkejä ja vaikka mitä, joissa vaihdetaan kommentteja, tykkäyksiä ja seuraajia. Kaikkea hamutaan koko ajan lisää. Lisää asuja, lisää kokemuksia, lisää kaikkea upeaa. Asioita puetaan, syödään ja koetaan, ihan vaan että saadaan kuvaa ja videota someen. Maisemat ja ruuat ovat Instagrammable….
Tästä seuraa krooninen tyhjyyden tunne. Aina tarvitsee saada vielä vähän jotain lisää. Edetä uralla vielä vähän. Juosta vielä vähän nopeampaa. Olla vielä vähän lihaksikkaampi. Olla suositumpi. Olla kauniimpi. Tehdä enemmän. Totta kai se saa ihmisen tuntemaan olonsa riittämättömäksi. Kun katsoo edessään avautuvaa maailmaa, joka on luotu esteettisesti miellyttäväksi, ja välillä niin epärealistiseksi. Harva on täysin immuuni sille, ettei koskaan harhaudu vertailemaan näitä asioita omaan arkeensa.
Siksi JOMO on niin tärkeää. Se on keino löytää tasapaino uudelleen. Keskittyä niihin asioihin, joilla on merkitystä. Löytää yhteys läheisiin aidosti. Ja ennen kaikkea, löytää yhteys omaan itseensä.