Se on ihan ok jos joulu ei huvita

Olen jouluihminen, siis todella jouluihminen. Minulla on jouluneule sekä Whamin Last Christmas t-paita. Ensimmäiset laulut, joita opin soittamaan kitaralla olivat tietenkin…falalalaa…joululauluja. Rakastan All I want for christmas biisiä ihan oikeasti. Jouluruoka, oi nami! Laatikot, rosolli, joulutortut. Pandan Juhlapöydän konvehdit ja vihreät kuulat. Piparkakkutalon tekeminen, joulukortit. Perinteet tekevät juhlan, ja joulun perinteet ovat minulle erityisen tärkeitä.

Rakastan antaa lahjoja. Joulussa parasta on se tunnelma, joka valtaa ihmiset. Se on kuin taikaa, tuntuu että kovinkin tyyppi pehmenee hieman joulun alla. Ihmiset myös havahtuvat helpommin toisten huono-osaisuuteen ja haluavat auttaa.

Niin kauan, kun muistan, jouluaattona on tuntunut jotenkin erilaiselta, ihanalta. Oli ihana lähteä koirien kanssa kävelylle aamun hämärässä ja syödä erityisen hyvä aamiainen yhdessä ennen kaikkea joulun viettoa ja juhlahumua.

Tänä jouluna kaikki on toisin. Hetkittäin sisälläni läikähtää tuttu innostus, ja olen jo kaivanut joulusukkani kaapista. Kaikki on kuitenkin toisin. On ensimmäinen joulu ilman rakasta perheenjäsentä, ja ikävä on niin kova.

En vaan jaksa innostua.

Päätin, että on ihan ok etten tänä vuonna riemuitse joulusta kuten ennen. Ei minun tarvitse olla joka joulu se tunnelmanluoja. Tänä jouluna riittää, kun olen. Ja se on ok.

Tiedän myös, etten varmastikaan ole ainoa, joka kokee näin. Ettei ole vaan mitään mistä joulumieltä ammentaa. Syystä tai toisesta.
Luultavasti en ole myöskään ainoa, joka selaa läpi somea ja törmäilee toinen toistaan hulppeampiin joulun odotuspuitteisiin, lahjaröykkiöihin ja pikkujoulubileisiin. Siinä sitä painetta ihmiselle, joka ei jaksaisi yhtään. Sen kaiken keskellä haluan vaan muistuttaa, itseäni ja muitakin, että silti on ihan ok olla vaan.