Paluu omaan ominaisoloon
Korona oli kaikin puolin kurja vieras. Olen silti kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. Jos saan silti vähän napista, monen viikon tauko treenaamisesta tuntui suolaiselta. Vointi oli puolikuntoinen ja uupunut, enkä yksinkertaisesti jaksanut, enkä uskaltanut liikkua kuten normaalisti.
Olin loppuvuodestakin uupunut ja huomasin, että se heijasteli myös ruokavalioon. Pyrin pääosin syömään järkevästi, riittävästi ja värikkäästi, eli paljon kasviksia ja hedelmiä. Olen myös yrittänyt kiinnittää parempaa huomiota raudan saantiin luonnollisista lähteistä, kuten pavuista ja linsseistä sekä vihreistä kasviksista. Silti ruokavaliooni oli eksynyt liikaa herkkuja, tai voiko niitä edes kutsua kaikkia herkuiksi, liikaa roskaa.
Kaikki tämä alkoi alkuvuodesta näkyä ja tuntua olossa. Vaatteet, jotka normaalisti tuntuvat hyvältä päällä alkoivat vähän kiristellä, ja tuntua epämiellyttävältä. Oloni on ollut todella epämukava ja ärsyyntynyt. Harmistuin itselleni, ja sitä lisää päivän mittaan fiilis, etten tunne oloani omaksi itsekseni.
Haluaisin niin olla se ihminen, jolle tällaiset asiat eivät merkitse mitään. Haluaisin olla se ihminen, joka tuntee olonsa kotoisaksi joka koossa. Mutta minä en ole. Minulla on ominaisolo, ja ominaiskoko, joissa olen parhaimmillani.
En kuitenkaan usko mihinkään pikadieetteihin, ja perinteiseen laihduttamiseen suhtaudun varauksella. En pidä ajatuksesta, että aletaan kieltämään ja rajoittamaan. Se ei tunnu rakastavalta toiminnalta. Ja uskon, että sellainen toiminta kääntyy aina itseään vastaan.
Haluan mieluumminkin pysähtyä miettimään sitä, että hei, miten voisin toimia toisin, että tunnen oloni parhaaksi mahdolliseksi. Mitkä ovat tavoitteeni? Miten saavutan ne? Ovatko nykyiset tekoni sellaisia, että ne tukevat visiotani?
Näiden kautta löytyy hyvin nopeasti vastauksia, joilla olo palautuu taas hyvinvoivaksi, energiseksi ja plussana vaatteet sujahtavat vanhaan malliin päälle.
Omat ”suoristusliikeeni” ovat nämä:
- aamu”jumppa”. Teen joka aamu venyttelyjä ja joogaa. Joskus 5 minuuttia, joskus puoli tuntia, riippuu siitä paljon aikaa on käytössä.
- kävely. Päivittäiset kävelylenkit hoitavat kunnon lisäksi mieltä.
- tanssi, ja kaikki mahdollinen liikunta mikä tuntuu kivalta ja innostavalta.
- vettä, vettä, vettä. Onneksi vesi on suosikkijuomani. Huomaan heti olossani jos olen juonut liian vähän vettä päivän mittaan.
- herkut vähemmälle. Aina kun tekee mieli herkutella, mietin kumpaa haluan enemmän, herkkuja vai pitkän tähtäimen tavoitettani. Joskus herkut voittavat, mutta silloin ne taitavat olla tarpeen.
- riittävästi laadukasta ruokaa. Kun kaapissa on hyviä, täyttäviä salaatteja ja ruokia odottamassa, turhan höttöruuan napostelu vähenee.
- tarpeeksi unta ja lepoa. Pyrin viettämään illan viimeisen ja aamun ensimmäisen tunnin ilman puhelinta. Rauhoittamaan mielen. Laadukas lepo ja uni ovat ihan yhtä tärkeitä kun ruoka ja juoma.
Hyvinvointi on pohja kaikelle muulle. Arjessa tuntuu välillä hirveän, liiankin helpolta oikaista. Kiireessä jättää väliin asioita, jotka ovat hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Tehdä valintoja joista saa pikapalkinnon, suklaapatukka kauppareissulla nälkään ja mieltä piristämään. Ja ennen pitkää näistä syntyy tapoja. Nipistää yöunista, jotta aikaa jää muulle. Näissä on vaan se huono puoli, että niiden vaikutukset kertautuvat.