Kauneusikonini
Poimin hyviä ideoita ja vinkkejä milloin mistäkin, nykyisin useimmiten somesta. Välillä tulee ikävä sitä, kun avasi jonkun muotilehden, ja selaili juttuja läpi, monta kertaa. Muistan vieläkin kun ostin ensimmäisen ulkomaisen muotilehden, Alluren, sen kiiltävät sivut ja ihanan tuoksun.
Silloin kaunisihanteeni oli Cindy Crawford, jonka kauneus oli käsittämätöntä, tavoittamatonta ja silti jollakin tapaa meikkivinkkien kautta lähestyttävää. Cindy on kaunis edelleen, ja edustaa ikuisesti 90-luvun supermallien aatelia. Cindyn rinnalle nousi Jennifer Aniston, joka kuvia olen kiikuttanut kampaajalle oikeasti lukemattomia kertoja. Miten palavasti halusinkaan Rachel-tyylin, mutta eihän minulla ollut mitään käsitystä miten luoda sellainen luonnonkiharasta, vallattomasti hiuspehkostani. Jos ollaan rehellisiä, ei ollut kampaajillakaan…
Kauneustrendit ovat aina kiinnostaneet minua, enkä ole kokenut sitä koskaan ”pakoksi” meikata tai tehdä jotakin, vaan se on piristävää. Nautin erilaisten tuotteiden testailusta, meikkityylien kokeilusta, ja aamuisin ajattelen että kasvoni ovat kuin maalauspohja jolle voin luoda uuden version itsestäni.
Nykyisin ajatukseni kauneusikoneista ja ihanteista ovat kypsyneet. Se ei ole enää matkimista, vaan vaikutteiden omaksumista, ja erilaisten ideoiden soveltamista omaan tyyliin ja piirteisiin.
Inspiroidun edelleen 90-luvun supermalleista, Cindystä, Christystä ja kumppaneista. Paksuista rajauksista, smoky eyes meikeistä, ja upeista föönatuista hiuksista. Jennifer Aniston tulee aina olemaan hiusinspiraationi. Sabrina Carpenter on puolestaan meikkitrendien inspiraationi. Hän on myös raikas tuulahdus leikkisää, ja överiäkin kauneutta, joka varmasti ammentaa vaikutteita 90-luvulta. Poskipunan runsas käyttö, näkyvät huultenrajaukset, kissarajaukset ja hiuspannat ovat kaikki tuttua ysäriä, mutta uudella tvistillä.
Uutta, raikasta ja jännittävää on Pamela Andersonin ja Andie MacDowellin kypsä kauneus. Se on tällä hetkellä suurin inspiraationi. On kaunista kun ihminen on oma itsensä, tuntee selvästikin olonsa hyväksi ja on tasapainossa itsensä kanssa. Tuntuu kuin he olisivat äänettömästi julistaneet, että ikääntymisen merkkejen peittely ja häpeily on ohi, lopullisesti.
Käsitykseni kauneudesta on muuttunut ja kypsynyt. On kaunista kun ihminen on oma itsensä, vapautunut ja tuntee olonsa hyväksi.
Kiva postaus!
Omat kauneusihanteeni ovat hyvin nuorena olleet legendaariset filmitähtikaunottaret: Audrey Hepburn, Catherine Deneuve ja Greta Garbo.
Hepburn oli niin siro ja persoonallisen kaunis, kuin gaselli; Deneuve taas klassinen kaunotar, jopa ”liian täydellinen”. Garboa ihailin, kun hän oli piirteiltään kovin
ylhäinen ja kohtalokas.
Myöhemmin kun on tullut ikää ja elämän kokemusta lisää, tuntuvat minustakin iäkkäämmät, ajattomat piirteet kauniilta.
Andie McDowell on minustakin ikääntynyt luonnollisesti, ja hän näyttää upealta (vaikka alunperin hän ei mikään klassinen kaunotar ole ollutkaan.)
Jokainen ikääntyy omaan tahtiinsa ja sehän on vain rikkaus.
On hienoa kun naiset (& miehet tietysti myöskin) antavat ikääntymisen merkkien näkyä, ja valitsevat luonnollisen lookin. Ikä saa näkyä hiuksissa, ihossa ja koko olemuksessa.
Aivan ihana, kiva trendi: luonnollisuus!
Sinusta (julkaisemiesi kuvien perusteella) huokuu myös persoonallinen luonnollinen kauneus.
Itse sinua vanhempana pyrin myös luonnolliseen, raikkaaseen lookiin.
Jokainen juonne ja ryppy on ansaittu. Samoin harmaat hiuksissa. Niistä huokuu eletty elämä!
Mennään eteenpäin arvokkaasti, mutta myös iloisesti ja luonnollisesti!
Kivaa loppukesää sinulle!