Trendikkyys on tylsää

Eniten kyllästyttää artikkelit joissa neuvotaan miten olla trendikäs. Ne alkavat otsikoin ”tämä asuste on nyt kaikilla”, ”näin pukeutuu trendikäs”, ”tämä laukku on nyt kaikilla”..ja trendikkyyttä opastavien artikkelien virta on loputon. Toki lisäksi on artikkelit joissa neuvotaan, että ethän varmasti ”tee tätä mokaa” tai kesän huvittavin aihe: sukan varret. Vanhemmalla sukupolvella on piilosukat, ja nuorilla varrelliset urheilusukat, ja onpa noloa ja vanhaa pitää vääränlaisia sukkia. En jaksaisi tällaista yhtään, LOL.

Mitenköhän edes avaisin ajatuksiani aiheesta?

Muodin seuraaminen on ihanaa, olen lapsesta asti selannut muotilehtiä, ja pidän vaatesuunnittelua ja muotia yhtenä taiteen muotona. Se, että osaa kaikesta tarjonnasta oman tyylin on myöskin oma taito. Ja tässä ollaan asian ytimessä, tyylikäs ja trendikäs on kaksi eri asiaa. Se, että osaat ostaa sitä mikä on ”trendikästä” ja kaikilla sillä hetkellä, on helppoa. Se vaatii vain muutamien IT-tyttöjen ja vaikuttajien seuraamista.

Kun aletaan puhua tyylistä, ja tyyleistä jotka ovat muistettavia, ja niitä inspiroidutaan vuosikymmenienkin päästä, ollaankin aivan eri aiheessa. Carolyn Bessett Kennedy, Audrey Hepburn, Madonna, Jane Birkin ja Jennifer Anistonin esittämä Rachel Green puhumattakaan SJP:n rakastetusta Carrie Bradshaw hahmosta. Heidän tyylissään on persoonaa, ja jokaisella ei ollut sitä samaa päällä silloin.

Rakastun yhä enemmän ajatukseen siitä, että on oma tunnistettava tyyli, sellainen joka kestää aikaa. Oma tyyli myös takaa sen, ettei vaatekaapin sisältö ”vanhene”, vaan vaatteita voi käyttää kunnes ne ovat kuluneet loppuun.

Otan vaikutteita kaikesta ympärilläni, myös sen hetken trendeistä, mutta ammennan myös menneistä vuosikymmenistä. Ja mitä tulee varrellisiin sukkiin, olen pitänyt niitä jo 80-luvulta, eikä niissä ole mitään uutta. Ne ovat mukavat.

Loppujen lopuksi en juurikaan välitä mitä nuoremmat tai vanhemmat ajattelevat pukeutumistyylistäni. Pukeudun omaksi iloksi ja nautinnokseni, en tehdäkseni vaikutusta muihin. Tietenkin tuntuu mukavalta kun joku kehuu asuani, ja varsinkin kun se tulee spontaanisti joltakin tuntemattomalta vaikka kaupassa, mutta se on vain kirsikka kakun päällä, ei itse tarkoitus.