Kauneus joka kestää lähtee sisältä
Pinnalta on helppo olla kaunis, siihen löytyy niin paljon keinoja kun vaan mielenkiintoa löytyy. Ulkokuorta voi muokata loputtomiin. Puhumattakaan somen filttereistä ja editointityökaluista.
Tällä hetkellä pinnallinen kauneus on arvotetaan korkealle. Some pursuaa sisältöä jossa ihmiset kuvaavat itseään. Kauneuteen panostetaan, ja sitä arvotetaan korkealle. Menestynyt ihminen on kaunis, valkohampainen ja hyvähiuksinen. Kun tekoälyä pyydetään kuvaamaan kaunis ihminen, tulos on täydellinen, symmetrinen ja persoonaton. Kuten Kardashianien ja somevaikuttajien luoma ilmeetön kauneusihanne.
Nuoremmille sukupolville vanhan ajan sanonta ”moni kakku päältä kaunis” taitaa olla täysin vieras. Pahimmillaan sanonnan voi tulkita ilkeäksi ja arvostelevaksi, sen voi myös nähdä niin, että se mitä meiltä löytyy sisäpuolelta merkitsee myös. Nuorempana en ymmärtänyt sanontaa lainkaan, ja se suututti: mitä pahaa meikkaamisessa on? Eikä siinä olekaan mitään pahaa. Ei itsestään huolehtimisessa ole mitään väärää, sehän on ihanaa, mutta…
Mitä jos kaikki ajatuksesi ja arvosi näkyisivät päälle päin?
Puhun usein blogissa sisäisestä kauneudesta, ja silloin monesti viittaan ruokavalioon ja elämäntapoihin, muistutuksena siitä että yksikään tuote ei korvaa niitä. Mutta on myös se syvempi sisäinen kauneus. Miten näet maailman, miten arvotat kaiken, miten ajattelet muista ja minkälaisten arvojen pohjalta toimit. Mitä jos se mitä puhuit jostakin julkkiksesta tai kollegasta näkyisi otsassasi kaikille?
Mitä enemmän meille tulee ikää, sisäinen maailmamme alkaa heijastua ulospäin. Aika ja maan vetovoima ovat paljastavia. Ulkoinen kauneutemme muuttuu, ja se alkaa heijastella sisäistä kauneuttamme. Ne ilmejuonteet, katseen lempeys, suun pielten asento.
Kuinka sitten vaalia sisäistä kauneutta?
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen alkanut itse nähdä kauneuden teoissa. Lempeydessä, viisaudessa ja siinä että pyrkii tasapainoon itsensä ja maailman kanssa. Ihailen viisaita, rohkeita naisia jotka tekevät maailmasta paremman, kuten Jane Fonda, Pamela Anderson ja Jane Goodall. Ihailen ihmisiä jotka pelastavat eläimiä, taistelevat muiden oikeuksien puolesta enemmän kuin omiensa. Se on kaunista. Rakastan puolisoani eniten hänen lempeyden ja kärsivällisyyden takia.
Kun katsot peiliin, mitä sieltä näkyy?
Ihana postaus!
Kun tapaamme uuden ihmisen ensimmäistä kertaa, emme tiedä hänestä vielä mitään.
Niinpä, juuri niikuin sanoit, olemuksesta, ilmeestä ja yleensäkin ulkonäöstä tehdään ne arviot.
Joskus olen kuullut sanottavan, että ensivaikutelman antamiseen saamme vain yhden tilaisuuden. Niin totta.
Tietysti henklön vaatetus, tyyli (tai -ttömyys) ja vaikuttaako hän rennon huolettomalta, huolitellulta, sporttiselta vai ”bisnespukeutuneelta”, kaikki yhdessä muodostavat pitkälti sen ensivaikutelman.
Näitä enemmän olen huomannut, että kasvojen ilme ja olemuksesta huokuva energia (tai ”viba”) viestittävät ihmisestä jopa tarkemmin.
Olen tavannut useammankin poikkeuksellisen kauniin ihmisen elämäni varrella, joilla on ollut tympeä tai ylimielinen ilme kasvoillaan. Koin sellaisen kovin luotaantyöntävänä. En myöhemmin mieltänyt tällaista henkilöä kauniiksi.
Toisaalta hyvinkin vaatimattomalta piirteiltään ja vaatetukseltaan vaikuttavaa henkilöä mietin myöhemmin ihastellen. Miten kaunis hän olikaan! Hänestä kun huokui ystävällisyys ja hymy oli herkässä.
Niin totta, sisäinen kauneus huokuu ulospäin, olemmepa siitä tietoisia tai emme.
Sen puute tietysti myöskin
Uskon, että lempeyttäkin voi opetella, jos se ei ole luontainen ominaisuus.