Rakas blogipäiväkirja…osa 5

Joskus viikot menevät nopeasti, joskus tuntuu että viikko kestää loputtomiin.

Lukan, meidän rakkaan perheenjäsenen, karvatassumme poismenosta tuli tiistaina kolme vuotta. Lyhyt, ja niin pitkä aika. Suru on muuttanut muotoaan, mutta se on aina läsnä. Kun itku tulee, se on hillitsemätön purkaus, joka muistuttaa siitä, että ikävä on aina, vaikka arki kulkeekin eteenpäin.

Joulu alkaa blogijuttujen kautta hiipiä mieleen, sain nimittäin Dr. Hauschkan joulukalenterin, ja saan myös arpoa sellaisen blogin seuraajille! Dr. Hauschkan joulukalenteri on suosikkini. Siinä on laadukasta luonnonkosmetiikkaa, eikä mitään turhaa krääsää.

Turhasta krääsästä kun puhutaan, järkyttää miten viikolla selvisi suomalaisten kulutustottumukset: ”Suomalaiset ostivat elokuussa yhteensä 3,2 miljoonaa tuotetta Kiinasta, joista 40 % oli vaatteita, tekstiileitä, kenkiä ja nahkatuotteita. Vuoden 2023 tammikuusta kuluvan vuoden elokuuhun kiinalaisista verkkokaupoista tehtyjen ostosten arvo on noussut vajaasta miljoonasta eurosta peräti 18,5 miljoonaan euroon kuukaudessa, kertovat tullin tilastot. ” Lähde 

En halua arvostella muiden valintoja, mutta on pakko ihmetellä, mihin tämä kaikki tavara tungetaan?

Miten on niin vaikea tehdä fiksumpia valintoja, etenkin kun meillä on siinä paremmat mahdollisuudet, ja enemmän tietoa päätöksen teon pohjalle kuin koskaan?

Viikonloppuna pääsin mielipuuhani, haravoinnin pariin. Ja hei, tämä ei ole sarkasmia. Minusta on kiva että syksylläkin löytyy jonkin syy viettää aikaa pihalla, ja haravointi on ihan kivaa puuhaa kun sitä ei ota liian vakavasti.

Lauantaina päätin tehdä omena-kanelitorttuja, en vielä kehtaa kutsua niitä joulutortuiksi! Hyviähän ne oli, mutta tuntuu myös että oma torttukiintiöni tuli täyteen yhdellä kertaa.

Sunnuntaina katsoin Laura Dernin ja Liam Hemsworthin tähdittämän Lonely planet -elokuvan Netflixistä. Tuntuu, että romanttisia elokuvia hieman 90-luvun tyyliin on taas alettu tehdä, ja minusta se on hyvä asia. Maailma tarvitsee lisää rakkautta.