Rakas blogipäiväkirja…osa 8

Luin edelliset blogipäiväkirjat, ja tuntuu että flunssani on kestänyt pienen ikuisuuden.Viime viikkoina on tuntunut, että kaikki energia menee ihan perustoimintoihin, ja jätin ihan suosiolla esimerkiksi blogipostausten tekemisen väliin. Nautin kirjoittamisesta, enkä halua tehdä sitä ns. pakon edessä.

Voit varmaan arvata, että kuluneet viikot ovat siis olleet hyvinkin rauhallisia.

Ensimmäiset ”pikkujoulut” pääsin viettämään kun kävin katsomassa yhtä lempparibändiäni Lahden Mössön pikkujouluissa Messuhallissa.

Olen katsonut melkoisen määrän sisältöä suoratoistopalveluista, romanttisia jouluelokuvia ja jännärisarja Grantchesteria, josta ärsyttävästi ei löydy 6-7 kausia mistään! Miksi kaikkien romanttisten jouluelokuvien juoni tuntuu olevan sama: menestynyt nainen kokee vastoinkäymisen urallaan ja palaa kotikaupunkiinsa, joka on pieni ja idyllinen. Idyllisen kaupungin kruunaa poikamies jolla on ollut epäonnea rakkaudessa ja pyykkilautavatsa joka tulee mitä kummallisemmissa tilanteissa esille. No, en valita, onhan tällaiset elokuvat harmittomia ja hauskoja.

Kehitin itselleni pikkujouluasuongelman. Tuntuu että tänä vuonna en ole löytänyt ja keksinyt mitään sellaista vau-fiiliksen aikaansaavaa asua. Usko pois, olen ehtinyt pyöritellä aihetta melkoisesti sohvalla huilatessani. Auttakaa ja kertokaa mielipiteenne: paljetti minihame vai shortsit?

Tiedän olevani tosi myöhässä, mutta hullaannuin täysin Måneskin-bändiin, ja olen kuunnellut sitä TODELLA paljon. Damiano Davidin sooloprojektin biisi Born with a broken heart on ihana. Kepeä ja romanttinen.

Vaikka katson romanttisia joulukomedioita, ja ekat joulutortutkin on jo leivottu, en osaa täysin päästä joulutunnelmaan. Kaipaisin lunta, edes vähän. Tuntuu oudolta että tätä vuotta on enää kuukausi jäljellä.