Aina ei tarvitse ostaa uutta
En halua jeesustella tai pilata kenenkään shoppailufiiliksiä. Olen itse ollut the shopper. Ostin vaatteita ja meikkejä, palkinnoksi, huvikseen, lohdutukseksi…hyvin harvoin tarpeeseen. Ostan vieläkin vaatteita ja asusteita uutena, enkä osaa esimerkiksi hyödyntää kirppareita.
The thing is, mä rakastan muotia. Se on mulla verissä. Se on jännää, aina muuttuvaa ja jälkikäteen se kertoo meistä paljon asioita. Jokainen joka on opiskellut taidehistoriaa tai muodin historiaa, tietää tämän.
Olen silti suitsinut itseäni ja kulutustottumuksiani kovin käsin. Ja opetellut ja opettelen, että aina ei tarvitse ostaa uutta. Yritän aina tunnistaa mihin tarpeeseen olen hankintaa tekemässä, siksi että todella tarvitsen jotain vai vaikkapa tylsyyttä poistamaan. Yritän myös löytää iloa ja nautintoa säästämisestä ja fiksummasta kuluttamisesta. En itseasiassa luovu mistään vaan kehitän kaikista näkökulmista järkevämpää elämäntapaa.
Pienillä nikseillä saa olemassa olevia vaatteita ja asusteita muutettua ”uuden veroisiksi”.
Tänä syksynä on silmiini osunut ihania ”ruttusaapikkaita” joka puolella.
Helpoimmin ne saa ylipolven saappaiden varret ruttaamallaa.
Vakkariniksini on vaatteiden pukeminen ”väärinpäin” päälle. Toimii aina.
Rintaneulan mielsin isoäitiini ja rouvamaiseksi vuosia, ja luultavasti siksi se ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta. Sillä kuitenkin saa ihan eri fiiliksen puseroon, neuleeseen tai laukkuun. Kahdella samanlaisella rintaneulalla saa kengät arkisesta juhlaviksi sekunneissa.
Bonusvinkinä: puolison vaatekaapista löydän parhaat ylisuuret neuleet ja hupparit, sekä cooleimmat bändipaidat :).