Blogipäiväkirja…osa 9

Joulukuu, oi ihana joulukuu!

Vaikka en erityisemmin pidä sellaisesta anteeksipyytely, disclaimer kulttuurista, pahoittelen jouluhehkutustani sellaisilta, joille tämä hetki tuntuu vaikealta, raskaalta tai yksinäiseltä. Tiedän miltä tuntuu, kun joulu ei ole valoa ja iloa, vaan raskas, täynnä surua ja hetki joka alleviivaa sitä ettei kaikki rakkaat ole sitä enää juhlimassa.

Henkilökohtaisesti koen pitkästä aikaa aitoa iloa ja halua tehdä kaikkea jouluista. Puolisoni naureskellessa sitä, miten överiksi pystyn kaiken vetämään jo heti joulukuun ensimmäisinä päivinä. Meillä on ovikranssi, jouluteemukit ja jouluteemaiset sohvatyynyt…

Pikkujouluasukriisi on takapäin. Olen asuni valinnut. Pysyin päätöksessäni, että jotain muuta kuin mustaa. Miksi meille tuputetaan vuoden pimeimpänä aikana pääasiassa mustaa juhlavaatetta. Musta väri on aina tyylikäs ja iätön, mutta se alkaa myös hieman kyllästyttää. Kun olet hämärässä juhlavalaistuksessa, asusta ei erotu mikään yksityiskohta, jos vaatteet väri on musta.

Olen viihtynyt taas myös sohvalla sarjojen parissa, ja suosittelen kahta sarjaa, Netflixin Sennaa ja YLE areenan Joanin. Kumpikin sarja perustuu tositapahtumiin, ja kertoo oikeasta henkilöstä. Senna tietenkin kertoo legendaarisen F1-kuskin Ayrton Senna surullisesti päättynyt tarinan, Joan puolestaan kertoo Joan Hanningtonin elämästä. Joania kutsutaan Britannian menestyksekkäimmäksi jalokivavarkaaksi, jonka haave perhe-elämästä jäi rikollisuuden jalkoihin. Senna muistutti nostalgisista ajoista kun formuloita oli jännä seurata telkasta perheen tai kavereiden kesken, Matti Kyllösen juontamana.

Kuulokkeissa soi Hozierin Too sweet, joka on ihanan pehmeää ja tunnelmallista. Joululauloja olen kuunnellut hyvin maltillisesti, mutta tunnustan, Last Christmas ja All I want for christmas on jo muutamaan kertaan kuunneltu.