Hair don’t number 1.

Viime keväänä/kesän alussa aloin taas perinteisen ”pitäiskö leikata otsis” rallin mielessäni. Joku fiksu toteaa jo tässä vaiheessa että ei. Tekijöitä joita yritän realistisesti ottaa tässä vaiheessa huomioon on mm. luonnonkihara hiuslaatuni. Kesällä se menee kosteudesta pörröön…talvella se menee kosteudesta pörröön…tosi yes ja helppo. Kyllähän siinä otsis toimii…

Näin kuitenkin myös kuvia YSL:n kamppiksesta (kuva alla) jossa mallilla oli kiharat otsahiukset. Tein Instagram taulunkin kiharaista otsiksista. Itsepetokseni oli siis ihan mestarillinen.

Niin mestarillinen että nips naps, leikkasin otsiksen. Itse. Ihanalla kampaajallani Annukalla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Olihan se kiva ja fressi sen hetken. Ja muistan peräti kaksi päivää viime kesänä kun se näytti todella hyvältä…toinen kerta ei tosin kestänyt koko päivää koska menimme meren rannalle. Yllä todisteet kerroista :D.

Ja mikä tämän jutun pointti on?

Se, että kun ensi kerran alan pohtia tai kysellä IG:ssä että ”Mites ois otsis?”, joku voi ystävällisesti linkata vaikka tämän jutun minulle. Että note to self: oot luvannut ettet leikkaa! 

Mä en nimittäin usko katumiseen, mutta kyllä kadutti se otsis niin älyttömästi.