Harmaat hiukset…

Minulle on tullut harmaita hiuksia. Siinä se, nyt se on sanottu. Luulin, ettei asia haittaa minua yhtään. Halusin ajatella, että olen sen kanssa hyvin cool, ja annan oman värin vaan kasvaa, ja siinä on hienoja raitoja. Näyttelijä Keanu Reevesin kumppani Alexandra Grant ei värjää hiuksiaan värjäykseen liittyvien haittojen takia. Hän on niin inspiroiva ja upea, ja haluaisin olla kuten hän…mutta…

Valitettavasti en ole.

Miksi haluaisin olla sinut harmaideni kanssa?

• en tykkää värjäysrumbasta. Aina on jossain juurikasvua tai nykyään niitä harmaita hiuksia.
• kaipaan hiusten kanssa luonnollisuutta kaikin puolin. Tärkein tavoitteeni olisi saada hiukset pysymään pitkinä ja hyväkuntoisina.
• hiustenvärjäyksen haitat. Hiusten värjäykseen liittyy riskejä ja haittoja jotka eivät houkuttele yhtään.

Katselin alkuviikosta muutamaa kuvaani. Sellaisia jotka olivat otettu luonnonvalossa, ja kauhistuin. Mietin että ei hitto! Olin jotenkin uskotellut itselleni että hiusten tyvi on kullanruskeaan taittava, ja harmaissa on kultaista vivahdetta (vessan valo on varsin imarteleva…). Hah, tympeän mustan ruskea juurikasvu, jossa on kylmän valkoisia haituvia. En ollut asian kanssa yhtäkkiä enää yhtään cool.

Tätä kirjoittaessani istun hiusväri päässä. Levitin tyveen pehmeän ruskean sävyn. Annoin periksi. Ja tulen antamaan periksi varmaan toistekin. En ole valmis harmaisiin. Ehkä jos koko pää olisi kerralla kaunis hopean vaalea, olisin eri mieltä? Ehkä.

Mikä harmaissa sitten harmittaa? Ne usein liitetään ikään, ja vanhenemiseen, vaikka jotkut saavat ensimmäiset harmaansa jo reilusti alle kolmekymppisenä. Eikä se vanheneminen ole omalla kohdallani se ongelma, en ainakaan tiedosta sitä. Omalla kohdallani taitaa olla esteettinen turhamaisuus kyseessä. Ne eivät vaan näytä hyvältä omaan silmään. Ei millään lempeimmälläkään katseella. En ole vielä valmis harmaisiin.