Hyvää oloa ei tarvitse ansaita

Näin postauksen, jossa henkilö ”palkitsi” itsensä terveellisellä ruualla erään tekemänsä asian jälkeen. Katsoin kuvaa hetken, ja se tuntui jotenkin surulliselta. ”Kun tein tämän x asian, olen ansainnut tämän x asian”. Moni puhuu ravinnosta, levosta tai muista ns. hyvistä asioista palkintona. ”Olen ansainnut päiväunet”. ”Olen ansainnut levätä töiden jälkeen”. Monet meille luontaiset ja hyvää tekevät asiat on alettu ajatella palkintoina jonkin suorituksen jälkeen. Ei ihme, että olemme väsyineitä ja oireilemme eri tavoin.

Mihin on unohtunut se, että lepo ja ruoka ovat ihmisen perustarpeita. Niitä todella tärkeitä kulmakiviä meidän hyvinvoinnissamme. Ei niitä tarvitse ansaita. Olet niihin oikeutettu jatkuvasti.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tuo palkitsemisajatus istui syvässä. Palkitsin itseäni herkuilla, lukuhetkellä tai joskus harvoin jopa päiväunilla. Ajattelin itseni jotenkin laiskaksi jos tekisin jotain ”kivaa”, tekemättä ensin jotain ”järkevää” tai työlästä, ehkä jopa ikävää. Enhän silloin ollut ”ansainnut” lepoa tai herkuttelua.

Yllätän itseni välillä vieläkin ajattelemasta näin.

Eräs läheiseni avasi tähän ajatteluun silmäni. Aluksi vähän ihmettelin kun hän meni päikkäreille milloin huvitti/väsytti, söi mitä huvittaa, milloin huvittaa, eikä selitellyt eikä kokenut siitä ”huonoa omaatuntoa”. Itsehän en pystynyt siihen aluksi lainkaan, vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, päikkärithän olivat ”hyvän ajan tuhlausta”. Joskus kun katsoo taaksepäin ja tajuaa millainen on ollut, voi lempeästi todeta että vitsit mikä ääliö on ollut.

Miten ihanaa on, että ympärillämme on erilaisia ihmisiä, joilta voi oppia. Joiden avulla voi kasvaa. On ollut jopa kapinallisen tuntuista ottaa pala suklaata kun huvittaa, ilman jumppaa tai lenkkiä pohjalla tai suunnitelmissa, tai köllähtää lepäämään kun vaan sattuu tuntumaan siltä. Ja muistaa, että lepo ja ruoka ovat ihmisen perustarpeita. Niitä ei niitä tarvitse ansaita. Olen niihin oikeutettu jatkuvasti.

Seuraa blogia myös Instagramissa: @heygirlblogi