Isoja kysymyksiä elämästä

Rakastan sellaisia pieniä, mutta samalla niin suuria kysymyksiä. Sellaisia kysymyksiä, joiden äärellä syntyy joskus isoja oivalluksia. Kysymyksiä ja vastauksia, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Joskus oikean kysymyksen kohdalla tuntuu, kun lamppu syttyisi, ja asiat ovat yhtäkkiä selkeämpiä.

Mitä sitten ovat tällaiset maagiset kysymykset?

Itse pohdin aina hetkittäin näitä kysymyksiä. Varsinkin silloin kun tuntuu, että olen väsynyt, kyllästynyt tai jumissa.
– olenko tällä hetkellä paras versio itsestäni?
– elänkö oman näköistä elämää?
– onko niillä asioilla, joihin tällä hetkellä kiinnitän huomiota itseasiassa merkitystä?
– missaanko jotakin olennaista?
– onko jotakin mitä todella haluaisin tehdä, mutta en jostain syystä tällä hetkellä tee?
– mitä pieniä asioita voisin muuttaa, jotta olisi lähempänä sitä mitä todella haluan?

Huomaan välillä antavani energiaa kuin varkain, asioille, joilla ei oikeasti ole mitään painoarvoa. Se on somemaailmassa niin helppoa. Eksyä kuohuun ja kadottaa suunta.

Arjen kiireissä on helppo lipua kauas oman näköisestä elämästä. Jopa unohtaa merkityksellisiä osia itsestään.
Epävarmuuden kourissa on liian helppo alkaa uskotella itselleen, ettei pysty eikä osaa tarpeeksi. Ettei asioita voi muuttaa, tai on liian myöhäistä.

Ei ole. Isot asiat harvoin tapahtuvat yhdellä harppauksella, vaikka se siltä näyttääkin. Useimmiten ne ovat pieniä askelia, joista koostuu matka kohti päämäärää. Arjen pieniä valintoja. Aloin käydä aamuisin uimassa ennen töihin menoa. Kun rannalla ei ole vielä ketään, vain tyyni järvi ja aurinkoinen taivas. Tajusin järvessä uidessani, miten tyytyväinen olin juuri sillä hetkellä. Vapaa ja rauhallinen.