Kauneuden hinta
(Todettakoon heti alkuunsa etten ole teettämässä mitään kauneusoperaatiota tai toimenpidettä. Haluan myös painottaa, että tarkoitus ei todellakaan ole kritisoida ketään joka sellaisia teettää itselleen. Se on todella henkilökohtainen asia, ja jokaisella on oikeus toimia kuten itselleen parhaaksi kokee.)
Aihe jäi vaan pyörimään mieleeni kun katsoin sattumalta toimittaja Cherry Healeyn Kaunis hinnalla millä hyvänsä dokkarin YLE Areenasta. Johdannon perusteella ajattelin että se voisi olla mielenkiintoinen. En loppujen lopuksi tiedä kauneuskirurgiasta juuri mitään. En ollut varautunut yhtään siihen, miten paljon erilaisia ajatuksia siitä jäi mieleen.
Myönnän, että joidenkin toimenpiteiden kohdalla tunsin pahoinvointia, ja tulin surulliseksi. Onko yhteiskunnan paineet, ja kauneusihanteet nykyään niin kovat, ja jopa älyttömät, että nuori ihminen on valmis kärsimään järjettömiä kipuja ja jopa riskeeraamaan henkensä täyttääkseen ne.
On helppo sanoa, että en ikinä itse tekisi tätä tai tuota. En kuitenkaan ole toisen ihmisen asemassa. Voin myös myöntää että jossain vaiheessa ohjelmaa mielessäni alkoi kummitella ajatukset: mitä voisin itse tehdä tai pitäisikö minun tehdä jotain. Pieni rasvaimu vatsaan? Nenän muokkaus tai otsan siloitus? Ottaisin kovin mielelläni kaksi kuppikokoa pienemmät rinnat! Ja voinko varmasti sanoa, että minulla onkaan loppujen lopuksi kanttia vanheta luonnollisesti? Onko kenties asioita joita pitäisi ”fiksata” joista en ole edes osannut stressata?!
Tein pienen gallupin Instagramin storyssani. ”Oletko koskaan harkinnut mitään kauneusoperaatiota?” Kyllä/en koskaan. Aluksi näytti että ”ei koskaan” vie kirkkaan voiton, mutta ”kyllä” vastaukset kuitenkin voittivat. Vastaajina sekä miehiä että naisia. Olin ehkä hieman yllättynytkin vastausten jakaumasta.
Varaanko ajan toimenpiteeseen…
Samalla kun mietin mitä teettäisin, jos teettäisin jotain, aloin miettiä milloin olen katsonut peiliin täysin hyväksyvästi. Se on hetki kun olin 11-vuotias. Olin lähdössä elokuviin kaverin kanssa ja laitoin huulikiiltoa. Muistan miten katsoin itseäni tyytyväisenä ja hyväksyen. Jossain vaiheessa se fiilis alkoi hiipua sen tieltä, että usein huomasi jonkin kohdan johon ei ehkä ole ihan täysin tyytyväinen. Peili alkoi olla vikojen etsimisen väline…
Sen sijaan että olisin varannut ajan konsultaatioon, asetin itselleni tavoitteen. Haluan löytää sen saman tunteen, sen tyytyväisyyden, ilman vikojen etsintää. Vaikka itsensä oppii hyväksymään ajan kanssa, haluan yrittää viedä sen takaisin tasolle ennen kun olin vertaillut itseäni muihin tai vallitseviin kauneusihanteisiin. Ja olla ihan minä vaan, kaunis omalla tavallani. Meidän jokaisen hienous on oikeasti juuri se, että ei ole toista samanlaista.