Kesä on täällä

Kevään kynnyksellä ja kesän alussa alkaa aina ne menovinkit, suunnitelmien tekemiset ja erilaisten kesäaskareiden listaamiset. Osalle ne ovat tärkeä osa kesän tuloa, siitä nauttimista ja tavallaan jopa perinteitä. Suunnitelmallisuus on tietysti myös tärkeää, etenkin jos on paljon tekemistä ja toiveita kesälle ja lomalle. Joskus se kaikki vaan kuulostaa melko stressaavalta. Onko kesästä tullut yksi temppurata työvuoden keskelle?

Itse en tykkää suunnitella kesää tiukasti, ja minulle se on ajanjakso jolloin nautin hetkestä ja teen mitä huvittaa. Lomareissuistakin on usein puhuttu pitkään, mutta suunnitelmat konkretisoituvat viime hetkellä. Arki on usein kalenteroitua ja välillä kiireistä, en halua sitä lomalla.

Tuntuu myös välillä, että monesta tekemisestä on tullut somekeskeistä, tehdään ja kuvataan asioita some-estetiikka edellä. Pukeudutaan festareille niin, että se on trendikästä ja kuvaamisen arvoista. Ostetaan take-away kahvi jotta se näyttää hyvältä kuvissa. Listaa voisi jatkaa paljonkin, tiedätte kyllä. Ja tietenkin visuaalisena ihmisenä ymmärrän tämän, mutta henkilönä joka on elänyt aikaa ennen someakin, uskallan myös kyseenalaistaa sen.

On vaan niin paljon asioita jotka menevät ohi jos aina vaan suorittaa. Valokuvat ovat eri asia kun muistot, jotka tallennat mieleen. Tuoksut, maut, tunteet, biisit, niitä kuvat eivät kerro jälkeen päin.

Kun pysähtyy hetkeksi, voi tuntea auringon lämmön koko kehossa, miten lämpö sulattaa, rentouttaa ja pysäyttää.

Kun pysähtyy hetkiksi, lempijäätelöstään voi maistaa syvempiä makuja.

Kun pysähtyy hetkeksi, voi nauttia kesän väreistä, hajuista ja tuoksuista.

Kun pysähtyy hetkeksi, ja laittaa puhelimen taskuun ja somen kiinni, voi olla hetkessä kiinni.

Minulla ei ole tällekään kesälle tehtävälistaa, suunnitelmia tai aikataulua. Se ei silti tarkoita että olisin vapaa kaikkeen mitä muut ehdottavat, nimittäin nautin hetkestä ja teen mitä huvittaa.