Kiitos Pamela, Helen ja Andie…

…sekä lukemattomat muut kypsemmät naiset, jotka marssitte rohkein askelin eteenpäin, ja luotte tällä hetkellä aivan uudenlaista naiskuvaa.

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia meikittömästä Pamela Andersonista Pariisin muotiviikoilla. Helen Mirreniä marssimassa catwalkilla, tai Andie MacDowellia kauniisti harmaantuneissa hiuksissaan. Nämä hetket tuntuvat sydäntä sykähdyttäviltä, ja askelilta uuteen aikaan.

Nainen tuntuu olevan kärjistetysti aina väärän ikäinen, tai väärässä elämänvaiheessa. Ja kun siirrytään keski-ikään, tuntuu kaikki olevan pelkkää alamäkeä. Viime vuosiin asti nainen suorastaan muuttuu tässä iässä näkymättömäksi. Elokuvissa hänelle on isoäidin rooleja, jos niitäkään. Musiikissa häntä voidaan vaatia ”eläkkeelle” tai käyttäytymään kuin ikäisensä (Madonna). Naisen tulisi osata ”ikääntyä arvokkaasti”. Mikä tuntuu olevan synonyymi sille, että hän lakkaa olemasta huomion keskipisteenä, ja siirtyy sivuun.

Naiselle aletaan jo nuorena myös tuputtaa ajatusta siitä, että ikääntyminen on asia jota vastaan pitää suorastaan ”taistella”. Meille myydään tuhansia tuotteita, jotka auttavat meitä tässä ”taistelussa”. Ne nostavat, kohottavat, häivyttävät ja niin, suorastaan taistelevat ikääntymisen merkkejä vastaan. Kuvitelkaa, jos henkistä hyvinvointia ja itsensä hyväksymistä olisi markkinoitu meille samalla voimalla.

Jennifer Aniston sanoi eräässä haastattelussa, että se, että sanotaan jonkun näyttävän hyvältä ikäisekseen, ei ole kohteliaisuus. Eikä se minustakaan ole. Se arvottaa ihmistä ikääntymisen perusteella, ja ikään kuin ikä olisi jokin miinustava tekijä. Missä vaiheessa kohteliaisuus kääntyy siihen, että ”näytät hyvältä” perään lisätään ”ikäiseksi”?

Näin Instagramissa videon, jossa kypsempi nainen puhui ajatuksiaan, ja sanoi, että viidenkymmenen feminismin vuosikymmenen jälkeen maailmassa tehdään enemmän kosmeettisia kauneustoimenpiteitä ja operaatioita kuin koskaan. Hän ei kritisoinut itse kauneustoimenpiteitä, eikä henkilöitä jotka niitä teettävät itselleen, vaan ajatusta siitä, että miksi me koemme yhä kasvavaa tarvetta muokata itseämme. Miksi yhä koemme niin paljon riittämättömyyttä omina itseinämme, annamme niin paljon painoarvoa ulkokuorelle, ja niin, pelkäämme että näytämme vanhalta? Se on hyvä kysymys, joka luultavasti selittyy paljolti yhä kiihtyvästi ulkonäkökeskeisestä maailmasta, jossa seikkailemme filtteröityjen ja AI:lla luotujen kuvien ja videoiden keskellä, jossa nuoruus ja kauneus ovat arvoista korkeimmalla.

Haluan kuitenkin uskoa, ja minusta tuntuu siltä, että nyt olemme käännekohdassa. Kypsempiä menestyviä naisia on mediassa esillä enemmän kuin koskaan, ja naiset rakentavat elämäänsä rohkeasti, omilla ehdoillaan. Andie ei häpeile harmaitaan, ja värjää niitä piiloon, vaan toteaa että hän rakastaa niitä. Pamela hymyilee kameralle paljain kasvoin, ja aiheutti suoranaisen vapautumisen hyökyaallon naisille ympäri maailmaa. Kaiken tämän takana on vahvempi viesti: me olemme olemassa, ja otamme sen tilan mikä meille kuuluu.