Laiskuuden hienous

Lomalla mieli on tyyni, ja valmis vastaanottamaan uutta. On energiaa innostua, ja aikaa ajatella, ideoida uutta ja olla luova. Joskus sitä ihmettelee, että miten en ole tätäkään asiaa aiemmin hoksannut…

Arjessa mieli käy kuitenkin niin usein täysillä kierroksilla, ettei sieltä löydy enää tilaa eikä mahdollisuutta uusille ajatuksille. Tuntuu joskus, että arki turruttaa. Kaikki ne hienot ajatukset ja oivallukset joita lomalla kokee unohtuvat. Uudet rutiinit jäävät arjen jalkoihin. Alkaa jälleen suorittaa. Mene töihin, käy kaupassa, tee ruokaa, tee sitä, tee tätä….harrastukset menevät vaan yhdeksi tehtäväksi muiden joukossa. Maanantaista perjantaihin juostaan aitajuoksua, ja viikonloppuna otetaan kiinni rästiin jääneet hommat ja elvytään. Milloin jää aikaa unelmoida, kehittyä, ja olla vaan?

Olen miettinyt, että ehkä tästä syystä moni jää jumiin. Kun joskus myöhemmin miettii miksei ole tehnyt jotain asiaa, toteuttanut unelmaansa, tehnyt muutosta, se on se arki. Kun on ”pakko” suorittaa x määrä asioita, jotta arki olisi sujuvaa, muulle ei yksinkertaisesti jää tilaa. Eikä energiaa.

Jostain syystä moneen meistä on iskostunut ajatus, että oleminen, ilman mitään tekemistä on laiskaa, negatiivista ja ajan tuhlaamista. Jos ei lomallakin ole ”kaikkea tekemistä” se valuu ”hukkaan”. Joutilaisuus on pahe.

Se on hassua, koska olisi tärkeää opetella uudelleen se taito olla tekemättä mitään. Lapsena siihen pystyi helpostikin, olla vaan, istuskella, pötkötellä. Joskus se on hyvä olla ja pötkötellä ihan tylsistymiseen asti, koska usein tylsistymisen rajamailla syntyy uusia ajatuksia, ideoita ja hienoja juttuja. Eikä se taida johtua kuitenkaan tylsyydestä, vaan siitä, että mieli ja keho on saanut levätä tarpeeksi.

Pysähtyminen, oleminen voi olla aluksi ahdistavaakin. Mielessä alkaa pyöriä tekemättömät asiat, ja ties mikä. Kuitenkin kun mielen oppii rauhoittamaan, se palkitsee. Anna itsellesi lupa olla tuottamaton, ja jopa radikaalisti laiska välillä!