Leffat joita odotin…
Nautin leffoista suunnattomasti, ja aina aika ajoin tulee sellaisia teoksia joita odotan innolla.
Kolme leffaa joista kirjoitin jo etukäteen olivat A Star is Born, Bohemian Rhapsody ja The Dirt. (En tainnut olla ainoa, ja elokuvista taitaa olla sanottu jo kaikki mutta kerronpa oman mielipiteeni silti…) Olivatko leffat odottamisen ja katsomisen arvoisia?
Huom! Tässä saattaa olla juonipaljastuksia, joten lopeta lukeminen kos et halua spoilereita!
A Star is Born
Odotin A Star is Born leffaa kuumeisesti. Tiesin että leffa on tehty kahdesti aikaisemminkin, ja tarinan sijoittuvan musiikkimaailmaan. Trailerit saivat aikaan kylmiä väreitä ja olin varma että nyt on kyseessä mieletön, vuosisadan rakkaustarina.
Elokuva on hieno. Näyttelijäsuoritukset ovat huikean hienoja, leffan musiikki mieleenpainuvaa. Mutta se tarina…
Minulle jää päällimmäisenä mieleen alkoholismi ja päihderiippuvuus. Ei suinkaan rakkaustarina. Se miten toisen riippuvuus satuttaa ja repii hajalle.
Miten kaikki saavutukset ja huippuhetket elämässä jäävät sen alle kun toinen on hukkumassa omaan maailmaansa. Ei pysty pitämään lupauksiaan, eikä saa enää otetta elämästä. Miten kaikista haluista ja parhaista yrityksistä huolimatta toinen lipeää jälleen.
Rakkautta tarinassa on toki vaikka muille jakaa. Bradley Cooperin ja Lady Gagan kemia on kiistämätön.
Mutta silti.
En tiedä haluanko katsoa leffaa koskaan uudestaan, se tuntui niin surulliselta ja toivottomalta. Kun haluan katsoa rakkauselokuvan, valitsen jatkossakin Notting Hillin ja Rakkautta vain leffan.
Bohemian Rhapsody
Ajattelin leffan aikana, että antakaa nyt tälle äijälle Oscar-palkinto saman tien! Tätä leffaa on kiittäminen myös siitä, että innostuin vihdoin Queenin musiikista.
Rami Malek on leffan kantava voima, ja tuntuu itselleni enemmän Freddie Mercuryltä kuin herra itse. Leffassa ei ole mitään silmiinpistävää tai ärsyttävää, en tiedä johtuuko se sitten siitä etten ole Queen fani? Katsoisinko leffan kriittisemmin jos olisin megafani?
Elokuvaan on saatu hauskoja hetkiä, surua ja liikutusta sekä hienosti kuvattua Queenin nousua tähtiin. Oma suosikkikohtaukseni on Bohemian Rhapsody biisin synty. Hetkittäin elokuvasta tulee tunne, että vaikka saavuttaisi mitä, voit joskus olla maailman yksinäisin ihminen. Menestys ei korvaa läheisyyttä. Myöskin se tuntuu pahalta, miten väärä seura voi saada paljon tuhoa.
Musiikki on nivottu tarinaan hienosti ja se kantaa tarinaa eteenpäin.
Tätä leffaa en itse odottanut niin palavasti, lähinnä uteliaana. Erittäin mukava yllätys.
The Dirt
Kuten leffasta kirjoittaessani mainitsin, olen todella kova Mötley Crüe-fani. Joten tietenkin odotin leffaa innoissani.
Olin aikoja sitten lukenut kirjan johon leffa perustuu, ja muutenkin bändin historia oli tuttua.
Eniten jännitin sitä miten näyttelijät sopivat rooleihinsa.
Roolitukset olivat loistavat. Heather Locklearin näyttelijää ei meinaa erottaa aidosta. Hanoi Rocksin rumpalin ja Mick Marsin kohdalla olisi voitu vielä hetki miettiä löytyisikö sopivampi yksilö rooliin. Lopputulosta nämä eivät kuitenkaan pilaa.
Taisin sanoa joka ikisen biisin kohdalla että ”tää on ihan loistava biisi” tai ”tää on mun suosikkibiisi”. Rakastuin bändiin uudestaan.
Rock-elämää ei pelkästään glamorisoida, vaan elokuva uskaltaa näyttää myös pimeän puolen. Miten syvälle voit joutua kun mitkään rajat eivät pidättele. Miten menetykset kohtaavat myös rock-staroja.
Elokuva on myös tarina ystävyydestä ja veljeydestä.
Sellaiselle jolle bändi ei ole tuttu, leffa ei välttämättä kolahda. Itsehän katson tämän parhaan Mötley Crüe-fani kaverini kanssa kohta uudelleen.