Mitä olen oppinut rakkaudesta
En juurikaan avaudu henkilökohtaisesta elämästäni tai parisuhteestani blogissa tai somessa. Arvostan tässä yksityisyyttä, enkä halua jakaa näitä asioita kaikille. Eivätkä ne kauneus- ja hyvinvointiblogin kärkiaiheisiin kuulukaan. Rakkaus ja ihmissuhteet toki vaikuttavat suuresti meidän hyvinvointiin, ja sitä kautta myös kauneuteen, joten here we go.
Olen matkan varrella oppinut yhden jos toisenkin asian parisuhteista ja rakkaudesta, ja halusin jakaa ajatuksiani.
Nuorena luulin, että rakkauden tulee olla sellaista räiskyvää, can’t live without you -tyylistä mahtipohtista tunnetta. Sitä ensirakkaudet usein ovatkin, tai se rakastumisen alkuvaihe jokaisessa suhteessa. Mieleen ei mahdu mitään muuta kun se rakkauden kohde ja yhteiset hetket. Menee ruokahalu ja yöunet. Sellainen rakastaminen on vaan myös melko näännyttävää, ja epätasapainoista. Luulin myös, että riitely ja toisen haastaminen ovat ihan tavallinen osa parisuhdetta. Enkä todellakaan osannut kommunikoida aina rakentavasti. Olen pahoillani, että olen jossakin ihmissuhteissani tarjonnut tämän version itsestäni.
Aikuisena olen oppinut arvostamaan ihmissuhteessa lempeyttä, tasapainoa ja erityisesti sitä, että toisen kanssa on hyvä ja rauhallinen olla.
Olen oppinut kommunikoimaan, kertomaan tunteistani ja toiveistani rakentavasti. Olen myös oppinut säännöllisesti tekemään pienen arvioinnin siitä minkälainen olen itse puolisona tai ystävänä. On ihan yhtä tärkeä tarkastella omaa toimintaa kun osata kommunikoida omista toiveistaan ja tunteistaan.
Olen oppinut kuuntelemaan. Kuuntelemaan niin, että yritän ymmärtää toista.
Olen oppinut, että yhdessä nauraminen on suhteen liima. En voi painottaa sitä tarpeeksi, miten tärkeäksi koen sen, että voi nauraa ja hassutella kumppaninsa kanssa. Se kantaa arjessa. Aikuisen elämä on välillä erilaisten askareiden ja velvollisuuksien täyttämää, siksi haluan ja vaadin elämältä, että parisuhde on hauskaa.
Olen oppinut, että maailma ei kaadu siihen, että toinen jättää sukat lattialle tai astianpesukone on tyhjentämättä. Mitä sitten? Voin ihan hyvin nostaa ne sukat lattialta. Elämä on liian lyhyt pikkumurheista stressaamiseen. Olen myös oppinut, että jos omissa toimissani on jotakin sellaista mikä ärsyttää toista, voin yrittää parhaani muuttaakseni tapojani, ja se riittää. Että teemme parhaamme.
Olen oppinut, että jokaiselle meistä on tärkeää tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Rakkauden tulee olla pehmeää ja hyvää, eikä jatkuvaa vaatimuslistaa ja odotuksia.
Mikä tärkeintä, olen oppinut, että rakkaus lisää rakkautta.