Oivallus kaikkien self-help-opasten keskellä

Hey girl

Myönnän, mä olen sellainen self-help-opashörhö, potenssiin motivoivat podcastit.

Uskon, että niistä on hyötyä. Ne vahvistavat positiivisia ajattelumalleja ja herättävät ajatuksia. En usko että niistä on ainakaan haittaa. Puolisolla on välillä myös hyvin hauskaa, kun se kuuntelee sivusta jotain spiritual humanbeing-podcastia jonka olen valinnut (meneehän ne välillä vähän överiksi omaan makuun :)).

Silmiini osuu usein myös artikkeleja joissa on vinkkejä parempaan ja laadukkaampaan elämään.

Törmäsin ylläolevaan otsikkoon ja mietin, että vau, onpa ajatus. Muuta 1% päivästäsi ja muuta koko elämäsi.

Jutun idea on se, että meillä jokaisella on päivässä 1 440 minuuttia, ja prosenttia siitä ajasta muutamalla, eli noin 15 minuuttia, voit parantaa elämäsi laatua huomattavasti. 

Aloin jo kovaa vauhtia luonnostella juttua siitä miten voisin soveltaa tätä käytäntöön...kunnes muistin tämän Trendin toimituksen jutun . "Tämän takia en tänä vuonna edes yritä muuttua paremmaksi ihmiseksi. Minulla on vain yksi hyvinvointiin liittyvä tavoite: aion lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja vähemmän self help -kirjoja. Uskon nimittäin, että kun kääntää katseensa välillä omasta navastaan (tai meditaatiosovelluksestaan) ja keskittyy muiden ihmisten ajatuksiin, voi heti vähän paremmin." Kannattaa lukea koko juttu, siinä on paljon ajateltavaa! Itselläni välähti lamppu kirkkaammin kun aikoihin...miksi mun pitäisi muuttaa elämää missä olen onnellinen jo?! Mitä ihmettä mä ajattellen.

Miksi on niin vaikea välillä tajuta tai huomata,  että on tyytyväinen, ettei kokoajan tarvitse pinnistellä jonkun asian eteen? Miksi välillä on vaikea elää hetkessä, olla just se mikä on? Onko kiire kehittyä niin kova ettei ehdi katsoa enää kokonaiskuvaa? Miksi aina pitäisi olla parempi versio itsestään? Ottaa parempia asukuvia, olla nopeampi juoksija, kiinteytyä, tiputtaa se maaginen pari kiloa, oppia uusi biisi kitaralla? Puskea ja painaa?

Mä taidan nyt yrittää muistaa tämän oivalluksen mahdollisimman pitkään, ja olla mä vaan. En enempää enkä vähempää. Tyytyväinen ja kiitollinen tähän elämään.

 

Kommentoi