Ole enemmän Ozzy

Tällä viikolla maailma pysähtyi suru-uutisen äärelle. Legendaarinen heavymetallin uranuurtaja, Prince of Darkness, Ozzy Osbourne nukkui pois. Uutinen oli jollakin tapaa odotettavissa, mutta silti olin kuvitellut että Ozzy jatkaa ikuisesti. Kaikki mitä häneltä jäi jälkeen, perhe, musiikki ja miljoonat tarinat jatkavatkin.

Ozzy oli paljon kaikenlaista. Kukaan ei yritä maalata kuvaa täydellisestä ihmisestä, kaikkein vähiten sitä yritti Ozzy itse. Hän oli aito, avoin ja epätäydellinen. Sellainen aitous on harvinaista, ja ehkä yksi niistä monista syistä miksi hän vetosi niin moneen.

Ozzyn ja hänen puolisonsa Sharonin rakkaustarina ei myöskään ole kuin saduista, mutta se on todellinen osoitus kahden ihmisen välisestä siteestä, jota mikään ei voi katkaista. Ozzy itse myönsi puutteensa, ja totesi moneen otteeseen miten kiitollinen hän on siitä, että Sharon on pysynyt hänen rinnallaan. Kiitollisuus kaikesta, faneista, rakkaudesta ja elämästä, jonka hän oli saanut, tuli esille monissa Ozzyn haastatteluissa.

On hienoa ja ansaittua, että päällimmäiseksi muistoksi Ozzystä jää hänen jäähyväiskonserttinsa, ja musiikki, sekä tarinat ystävällisyydestä ja rakkaudesta. Hyväntekeväisyydestä. Jäähyväiskonsertin tuotot, 190 miljoonaa lahjoitettiin Parkinsonin tutkimukseen sekä lastensairaaloille. Viimeisinä tekoinaan hän järjesti myös taidehuutokaupan simpanssien hyväksi.

Tarinat rakkaudesta ja ystävällisyydestä ovat olleet kuin hyökyaalto Ozzyn kuoleman jälkeen. Miten hän kohtasi muut ystävyydellä, miten hän rakasti. Rakasti perhettään, fanejaan ja musiikkia. Miten hän edelleen fanitti bändejä ja artisteja aidosti. Miten hän halusi auttaa muita urallaan eteenpäin.

Jokainen meistä voisi ottaa Ozzystä oppia. Rakastaa täysillä, harjoittaa ystävällisyyttä ja auttaa aina kun voi. Ja maailmassa joka voi olla hetkittäin raskas ja musta, etsiä syitä olla kiitollinen ja tarttua niihin aina kun mahdollista kaksin käsin.