Omassa kuplassa
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että mut on kasvatettu ottamaan toiset huomioon. Olen myös onnellinen siitä, että musta on tullut suhteellisen avarakatseinen ihminen. Sitä mulle ei välttämättä kotona opetettu, mutta olen vaan katsellut maailmaa aina niin.
Pyrin asettumaan toisen asemaan ja sitä kautta ymmärtämään asioita paremmin. Aina se ei toisin onnistu. Jotain asioita on melko mahdotonta ymmärtää täysin erilaisella elämänkokemuksella ja lähtökohdilla, yrittää tosin kannattaa silti. Joitakin asioita ei ehkä edes tarvitse ymmärtää.
Elän luultavasti hyvin paksuseinäisessä kuplassa, jossa uskon että jokainen elämä on yhtä arvokas, oli kyseessä ihminen tai eläin. Missä ketään ei arvostella ulkomuodon tai vaikka seksuaalisen suuntautumisen takia. Ja kuvittelen että totta kai jokainen ihminen arvottaa maailman näin ja pyrkii edistämään meidän kaikkien hyvinvointia ja tasa-arvoa. Jos meillä kaikilla olisi hyvä olla, eikö se heijastusi positiivisena energiana kaikkeen? Luontoon, eläimiin, ihmisiin.
Aina välillä kuplaan tunkeutuu juttuja, jotka saa mut nostamaan kulmakarvoja ja toteamaan ”että ei voi olla todellista”. Tajuamaan että elän kuplassa.
On vaikea ymmärtää tai hyväksyä että vielä 2018 vuonna on ihmisiä jotka lajittelevat toisia ihonvärin perusteella. Tai kokevat että naisten oikeudet on ihan ok, kunhan ei ole sellainen ”ärsyttävä feministi”, et parempi jos kuitenkin muistat olla hiljaa ja ärsyttämättä vaikka sulla onkin äänioikeus. Puhumattakaan siitä miten kuulin kommentin pride-kulkueesta ”onko niillä edes oikeutta sellaiseen kulkueeseen”. Eläinten oikeuksista en tässä edes ala puhumaan sen enempää, mutta ihan totta…
Mulla ei ole näihin asenteisiin mitään hienoa ratkaisua, eikä vastauksia valmiina. Välillä on vaikea uskoa että rakkaudella kaikki ratkeaa. Ehkä pitää vaan pysyä omassa kuplassa ja tehdä parhaansa sen eteen että sinne kuplaan mahtuisi mahdollisimman moni muukin.
Rakkautta ja rauhaa sun viikonloppuun :). Lenny on asian ytimessä https://www.youtube.com/watch?v=Bbiqy2TOwBw