Onnellinen puutarhuri

Yllätin itseni, sekä kaikki tuttuni hurahtamalla puutarhan hoitoon heti ensimmäisenä kesänä kun muutimme omakotitaloon. Viherpeukalona olen ollut aivan surkea, eikä viherkasvini ole kaikista hyvistä aikeistani huolimatta kestäneet koskaan. En todellakaan uskonut, että kauppojen puutarhaosastoistani tulisi vakiopaikkojani, tai että piirtäisin joka kevät puutarhakartan.

En kuitenkaan ole mikään turhan tarkka puutarhuri, vaan enemmänkin sellainen rento puuhastelija, joka kokeilee ja oppii. En odota suuria satoja kasvimaastani, ja kukkien siemenet kylvän välillä vaan toivoen parasta. Nautin eniten siitä ilon tunteesta, että minulla on puutarha jossa saan touhuta.

Tuntuu kun puutarhurointi olisi parantanut minusta osia, joiden olemassa olosta en edes ollut tietoinen. Miten voikaan olla maadoittavaa ja tasapainottavaa laittaa käteen puutarhahansikkaat, ja mennä multaan kaivamaan ja istuttelemaan.

Tunsin mieletöntä ilon tunnetta kun ajoimme puutarhaliikkeestä kotiin omenapuu takapenkillä, ja tajusin, että voin oikeasti istuttaa puita omaan pihaan.

Sydämeni puristuu hellyydestä kasaan kun näen mehiläisiä pörräämässä kukissani. Joskus en tee pihalla mitään erityistä, kiertelen ja katselen, ja bongaan mehiläisiä erilaisissa puuhissa. Yksi suosikkihetkistäni oli kun näin pullean mehiläisen takapuoli siitepölystä keltaisena nukkumassa kurpitsankukan sisällä.

Puutarhanhoito myös muistuttaa siitä, että olemme kaikki osa luontoa, eikä se ole jonkin paikka mihin me menemme välillä.

Puutarha on minulle turva, jonne voin mennä kun olen iloinen, surullinen tai rauhaton. Se on paikka jonne voin luoda pienen palan kauneutta, ja tehdä oman osani mehiläisten ja luonnon hyvinvoinnin eteen.