Opettele sanomaan ei
Olin pitkään ihminen joka ei uskaltanut sanoa ei. Mulla oli kyllä vahvat mielipiteet ja periaatteet, enkä joustanut niistä, mutta ajankäytöllisesti sanoin monesti kyllä, vaikka halusin sanoa ei.
Sanoin kyllä vaikka se aiheutti itselleni extra järjestelyjä aikatauluihin, tai päädyin tilanteisiin jossa en viihtynyt tai halunnut olla.
Vaan koska pelkäsin sanoa ei, ja tuottaa toiselle pettymyksen. Jotenkin ajattelin että jos tuotan tuolle ihmiselle pettymyksen, se ei enää pidä musta. Ja niinhän siinä voi välillä käydä.
En tiedä tuliko vaan joku mitta täyteen vaan mistä se loppujen lopuksi lähti, olinko vaan tarpeeksi monta kertaa päätynyt tilanteeseen jossa mietin että miten tää taas meni näin, mutta päätin vaan että nyt riittää.
Ensimmäinen ihminen jonka hyvinvoinnista mun on pidettävä huolta, olen minä itse. Siitä sitten lähtee kaikki muu. Muille et voi olla aidosti hyvä ja läsnä, jos aina sorsit itseäsi.
En todellakaan tarkoita etteikö muita pitäisi ottaa huomioon, ja etteikö kompromisseilla olisi tarvetta. Mutta sellainen terve itsekkyys on vaan hyvästä. Oppia löytämään rehellisesti ne hetket joihin voi sanoa ei. Ja muistaa silti huutaa kyllä kaikkiin ihaniin uusiin seikkailuihin :).
